Keskiviikkokahvilaan on pääsyvaatimuksena hyvä käytös ja selvä pää
11.03.2010 8:06
Minna Harmaala
Kun Ojamon keskiviikkokahvilaan astuu, aistii heti lämpimän ja välittämisen ilmapiirin, sanoo Mari Kemppainen.
–Ilmapiiriä on vaikea sanoin kuvata. Se pitää omin silmin nähdä ennen kuin tajuaa, miten paljon keskiviikkokahvila todella vaikuttaa nuorten elämään.
Kemppainen kävi itse keskiviikkokahvilassa 10-vuotiaasta ja on toiminut siellä myös vapaaehtoisena. Hän osallistui eilen keskiviikkokahvilan 14-vuotispäiville. Syntymäpäiviä on vietetty vuosittain kahvilan perustamisesta saakka.
–Täällä on sellaiset aikuiset, että luottamus ei ole vain sanahelinää. Monessa paikassahan sanotaan, että voi puhua luottamuksellisesti, mutta sitten asiat ovatkin jossain sosiaaliviranomaisilla, kehaisee Mari Kemppainen.
Luottamus ei ole vain sanahelinää.Kahvilaemäntä Marjukka Malisen mukaan nuoret eivät kovin usein enää tule purkamaan sydäntään, mutta kyllä kahvilassa on monet ilot ja surut jaettu turvallisen aikuisen kanssa. Mari Kemppainen mainitsee esimerkiksi erot tyttö- tai poikaystävästä, onpa huumeongelmiakin puitu. Ketään ei kuitenkaan höösätä tai painosteta puhumaan. Eikä Jeesustakaan tuputeta, vaikka kahvilaa ylläpitääkin seurakunta. Tästä osoitus on se, että paikan ovat viime vuosina löytäneet myös muslimilapset.Keskiviikkokahvilassa käy viikoittain 20–40 nuorta, kertoo Marjukka Malinen, joka on pyörittänyt kahvilaa vapaaehtoisena jo 13 vuotta. –Lapset ja nuoret kaipaavat aikuisten läsnäoloa ja rajoja.Jos haluaa, kahvilassa saa vaikka pelata lautapelejä. Mitään ei ole pakko tehdä.–Tänä päivänä joka paikassa vaaditaan tehokkuutta ja osaamista. Tässä on yksi paikka, jossa saa olla oma itsensä, sanoo Malinen.–Keskiviikkokahvilassa ei arvoteta ihmisiä suoritusten mukaan eikä kahvilassa tarvitse kilpailla saadakseen huomiota. Pyritään päinvastoin pois kilpailu- ja suorituskeskeisyydestä, kertoo kahvilan perustanut Pirjo Nietosvaara, joka asuu nykyään Kajaanissa.Tämä on paikka, jossa saa olla oma itsensä.Alunperin keskiviikkokahvilasta ei ollut tarkoitus tehdä erityisesti nuorten juttua. Mutta avajaispäivänä paikalle pöllähtikin 30 nuorta ja siitä lähtien lapset ja nuoret ovat muodostaneet pääosan kävijöistä.
Ikärajaa ei ole vieläkään. Nuorin kävijä on ollut 10 päivän ikäinen, vanhin päälle 80-vuotias.
–Ainoat vaatimukset ovat hyvä käytös ja se, että on selvin päin, sanoo Marjukka Malinen.
Pirjo Nietosvaara kertoo, että myös aikuiset pyrkivät kohtelemaan lapsia kivasti.
Nuoriso ei ole paljon muuttunut vuosien varrella.
–Samanlaisia tirskujia he ovat. Jos he ulkona yrittävätkin näyttää koviksilta, sisällä he ovat hyvin pehmeitä, sanoo Marjukka Malinen lempeästi.
Ilman vapaaehtoisia ei olisi keskiviikkokahvilaakaan. Marjukka Malinen kiittelee, että tällä hetkellä sitoutuneita aikuisia on mukavasti. Nuoren polven aikuisia on tosin kaivattaisiin enemmän mukaan.
