Paloniemen kylä
24.02.2010 8:05
Kymmenisen tuhatta vuotta sitten jääkausi väistyi ja vähitellen maanpinta nousi ja kuivui. Kasvillisuuden levittäytyessä saapuivat eläimet. Suurten riistaeläinten perässä tulivat ihmiset ja asettautuivat suotuisille paikoille asumaan. Kivikaudella oli Paloniemessä lukuisia elämiseen ja asumiseen soveltuvia paikkoja.
Rautakausi alkoi noin viisisataa vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja jatkui 1200 -luvulle saakka. Myös siltä ajalta on löydetty runsaasti merkkejä ihmisten elämästä Paloniemellä. Maata kaskettiin, viljeltiin, kotieläimiä pidettiin, asuttiin pienissä savupirteissä. Synnyttiin ja kuoltiin. Hevossaareen jäi meille merkiksi hautaraunio.
Tuhat vuotta sitten Lohjanjärven vesistö oli tärkeä kulkureitti sisämaan ja Suomenlahden rannikon välillä. Hämäläiset toivat Hiiden kauppa-asemalle veneissään turkiksia ja kapakalaa vaihtaakseen ne suolaan, metalliesineisiin, kankaisiin ja muihin saksalaisten kauppiaiden laivaamiin, ihmeellisiin tuotteisiin.
Paloniemi mainitaan ensimmäisen kerran varhaisimmissa kirjallisissa merkinnöissä 1400 -luvulla. 1500 -luvun puolivälissä oli yli kahdensadan asukkaan Paloniemessä kahdeksan itsenäistä tilaa ja Humppilassa vielä yksi erillinen tila. 1500 -luvun lopussa ja 1600 -luvulla väkiluku laski. Ruotsin valtakunnan käymät sodat Venäjää, Tanskaa ja Puolaa vastaan verottivat Suomen, Itämaan varoja. Kuninkaan voudit ja väenottajat kiersivät Paloniemenkin tiloilla.
Yksi tiloista, Paloniemen tila, pystyi kustantamaan sotaan ratsumiehen varusteineen ja siitä palkkioksi tila sai verovapauden. Vähitellen Paloniemen tilan omistajat ostivat tai muuten hankkivat omistukseensa ankarissa vaikeuksissa kamppailevien naapuritilojen maat. Vuonna 1705 Paloniemen tilasta oli muotoutunut suurtila, ratsutila, kartano.
Vuonna 1713 venäläiset miehittivät Suomen. Paloniemen tila alistettiin tuottamaan ruokatarpeita täkäläiselle venäläisten varuskunnalle, joka sijaitsi Karjalohjalla. Isonvihan aika suisti Paloniemen tilan rappiolle, mutta vuonna 1721 solmitun rauhan myötä tila alkoi uudelleen nousta. 1800 -luvun alussa tilan maille oli syntynyt uusi väestöryhmä, torpparit.
Vuonna 1897 tilan omistajaksi tuli pietarilainen, hollantilaissyntyinen tehtailija, konsuli Henry van Gilse van der Pals. Hänen toimiensa seurauksena tilalle nousi uusi linnamainen, Eliel Saarisen piirtämä päärakennus ja vuonna 1910 Paloniemen kartano uusittuine ulkorakennuksineen ja puutarhoineen oli kukoistuksensa huipulla. Kartanon menestys ja kansainvälinen ilmapiiri kuitenkin hiipui ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914.
Toisen maailmansodan alla kartano vaihtoi omistajia ja vuonna 1930 Lohjan kunta osti Paloniemen viljelläkseen maita ja käyttääkseen tilan päärakennusta vanhainkotina. Heti sodan jälkeen tilan maista lohkottiin siirtolaisille asutustiloja ja Paloniemen alueelle tuli uusi väestöryhmä, karjalaiset.
Kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1951 ja 1960 -luvulla kartano lakkasi olemasta. Kanala, viljamakasiini ja suuri kivinen navetta sekä harjulla oleva paviljonki kertovat kuitenkin oman tarinansa kartanon ja Paloniemen kylän historiasta.
PEKKA KAINULAINEN
Kirjoittaja on
karjalohjalainen taiteilija
ja taideopettaja
