Tuli vähän otettua

27.01.2010 8:55

Viina on ihmeellistä ainetta. Niin kuin kaikki se aine, josta tämä maailma ja maailmankaikkeus on koostunut. Tiettyjä aineita yhdistämällä tapahtuu tietynlaisia asioita. Viinaa kun kulauttaa suusta sisään ja odottaa hetken, niin tapahtuu muutos.

Omakohtaisten empiiristen kokeiden suorittajana voin vain hämmästellä sitä reaktioiden kirjoa, joka on seurannut tuon milloin värillisen, milloin värittömän nesteen saattamisesta aatoskoneistoni syövereihin. Arjen harmaa haamu nääntyy omaan mielenkiinnottomuuteensa ja näyttämölle ilmestyy iloisten ajatusten ja ihmisten karnevaali. Taakat muuttuvat naurettavan keveiksi.

Miehet ovat rehtejä ja herkkiä. Naiset, jos mahdollista, vieläkin kauniimpia. Olemassaolon salaisuus kelluu ulottuvilleni kuin ravintolan ikkunan taakse ilmestynyt kultainen kuu. Ojennan käteni koskettaakseni sitä. Vielä yksi kulaus ja minä saavutan riittävät ulottuvuudet.

Äärimmäisen ihmeelliset ominaisuutensa viina paljastaa, kun yllättäen heräänkin ulkomailla. Minä, jolla ei milloinkaan ole ollut varaa lomamatkoihin, tepastelen yhtäkkiä Pariisin siltojen alla tai jossain muussa eksoottisessa kohteessa. Teen tuttavuutta paikallisten viranomaisten kanssa, ihailen konsulaatin seinillä riippuvia taideteoksia ja kummastelen vierasta kieltä ja kulttuuria.

Sivistyneen maailman ilmaispalveluja hyödyntäen saavun taas kotimaahan ja suuntaan kulkuni tuttuun kapakkaan. Hurmahenkisen tiedemiehen tavoin pistän kaiken peliin. Koetta on jatkettava!

Alkoholin vaikutuksen alaisena tutustun järjestäytyneen elämämme eri sektoreihin. Mielipuoliset kemialliset kokeiluni yhteiskunnan kantasolun, perheen sisällä, aiheuttavat sarjan katkeria epäonnistumisia.

Kenttäkokeet johtavat minut oikeuslaitoksen ja mielenterveyspalveluiden äärelle. Tutustun ajoneuvon kuljettamisesta säädettyihin määräyksiin sekä mielisairaalan henkilökuntaan. Seurakunnan ennakoivaa huolenpitoa voin vain hämmästellä, kun eräänä päivänä löydän oman nimeni hautakivestä. Ruumishuoneen hiljaisuudesta, kuin ihmeen kaupalla, hoipertelen päivänvaloon ja raahaudun läheiseen metsikköön.

Painan poskeni viileää sammalta vasten ja silmäteräni välittömässä läheisyydessä killuva tummansininen pallo hahmottuu mustikaksi. Jossain kaukaisuudessa, jättiläismäisen marjan takana, grillaa omakotitalon pihalla minimaalisen pieni perhe herkkujaan.

Viinan ihmeellisyyttä kartoittavien kokeiden muututtua sarjaksi paikallaan polkevia pakkoliikkeitä sekä henkisten ja taloudellisten tutkimusresurssieni ehdyttyä tyystin, käy ilmi, että viinalla on minulle, kaiken kokeneelle, vielä takataskussaan jymy yllätys!

Niin kuin maailmankaikkeudessa on ainetta vain pieni osa verrattuna antiaineeseen, niin myös viinan vaikutus mieleni avaruuteen on hienoimmillaan silloin, kun en sitä kurkkuuni kulauta.

Jo vuosia sitten vaihdoin tutkimusteni painopisteen ja suunnan ulkoisesta sisäiseen. Aiemman kaavan mukaan tekemäni kemialliset, psyykkiset, sosiaaliset, biologiset sekä taloustieteelliset tutkimukset, ne joista sattui jäämään muistijälkiä tai muuta dokumentaatiota ja joista on maksettu kallis hinta, ovat edelleen tärkeää, kokemusperäistä omaisuuttani.

Mutta tämän nykyisen tutkimushaarani tulokset ovat mykistäviä. Ehkä kuitenkin voin valottaa hämmästyttävää löydöstäni sen verran, että kysymyksessä on sarja loogisia yksinkertaisuuksia. Pyhiä sellaisia.

PEKKA KAINULAINEN Kirjoittaja on karjalohjalainen taiteilija ja taideopettaja.

Keskustelua aiheesta

Keskustelupalstalle ei voi toistaiseksi jättää uusia viestejä perjantain klo 16:n ja maanantain klo 8:n välisenä aikana.