Aiheittain » Ajankohtaista » Artikkeli: Nimellä vai nimimerkillä?
Artikkeli: Nimellä vai nimimerkillä?
Olen varma, että hybridimedialle on tilausta. On siis yhtäältä painettu lehti tai tuotettu ohjelma ja sitä toisaalta täydentävä sosiaalinen ja vuorovaikutteinen media netissä sekä niitten muodostama journalistisen kokonaisuus. En kuitenkaan pidä nyk...
Alkuperäinen artikkeli
Hyvä Arja,
arvostin sinua viisitoista vuotta sitten ja äänestinkin vaaleissa. Mikä Sinussa muuttui?
Kaikkeen mihin olet koskenut ja ollut mukana, tuloksena on ollut katasrofi. Potkut hallituksesta, Helsingin juhlaviikot konkurssiin, Siuntion kunnan taloussotkut, monet epäonnistuneet vaalit.
Kaikella kunnioituksella siirry johonkin muuhun, jossa voit käyttää taitojasi hyväkseen, jos niitä katsot vielä olevan.
Toinen asia, joka oli iltapäivälehdissä, nin miten julkeat elää kansanedustajan työttömyyspäivärahoilla ja Suomi yhtiön hulppeilla kokouspalkkioilla, kun me muut demarit olemme kohta kortistossa.
Avaa Arja silmät ja herää tähän päivään
Yhtälö taitaa olla yksinkertainen: mitä vähemmän yhteiskunta satsaa resursseja mielenterveyden hoitoon, sitä enemmän sontaa verkkolehtien keskustelupalstoilla.
Täällä ilmeisesti myös yksi hoidon tarpeessa oleva haluaa sanoa, että on ehkä eri asia kuka kirjoittaa mielipidesivulle. Politikot, päättäjät, ehdokkaat ym ilmoittakoot nimensä, tavallinen kansalainen saa kirjoittaa nimimerkillä.
Mielipidevaikuttamisessa on liian paljon merkitystä sillä, kuka sanoo kuin asian sisällöllä sinänsä.
Arja Alhokin joko ymmärtää tahallaan väärin tai sitten ei ymmärrä ollenkaan sitä, että meillä vallitsee
a) Yleinen sensuuri sen suhteen, mistä saa kirjoittaa ja mitä mieltä olla asioista
b) Varmasti tsaarin ajoilta peräisin oleva usko siihen, että ihmisen titteli, oppiarvo ja varallisuus määrittelevät myös hänen henkisen tilansa ja aivokapasiteettinsa
c) Hillitön pyrkimys yhden totuuden valtaan
On ihan eri juttu, jos Reiska kirjoittaa mielipiteenään, että kansanedustajat ovat yhteiskunnan syöttiläitä ja palvelevat vain rahan ja sijoittajien etuja kuin jos kansanedustaja julkisesti niputtaa kaikki nimimerkillä kirjoittajat lähes tulkoon pelkiksi häiriköiksi, jotka vain sotkevat hienojen ihmisten kuvioita.
Omalla nimellä kirjoittaja toisaalta asettaa itsensä alttiiksi stereotypioinnille ja tahallisille väärinymmärtämisille ja sille, että kirjoituksen sisällöstä tulee toisarvoista.
Hesarissa ei juuri julkaista alle maisteritasoisten kirjoittajien juttuja, joten yleisönosaston mielipiteet kuvastavat lähinnä koulutetun väestön maailmankuvaa.
Onko siis niin, että vain tunnettujen ihmisten mielipiteillä on arvoa?
Millainen on yhteiskunta, jossa kansanedustajat pitävät kansaa pilkkanaan?
Reiska on oikeassa ja väärässä. Pienemmissä lehdissä
on tittelillä merkitystä. Pari rovastia pitää Länsi-Uusimaan
palstaa yllä korostamalla S-----nan vaikutusta kansalaisiin.
Siis oikein!
Joku viisas aikoinaan sanoi, että H-S mielipidesivuille pää-
see, jos on voittanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon! Siis
väärin!
HS:n mielipidesivuille pääsee jos pysyy asiassa, kirjoittaa napakasti ja selkeästi sekä perustelee mielipiteensä. Persoonallinen tyylikään ei ole haitaksi. Jos uhkailee, jaarittelee, syyttelee, leimaa ja kirjoittaa asian vierestä sekavasti, ei pääse. Hyvä kirjoittaja on hyvä kirjoittaja. Maisterin tutkinto ei kerro ihmisestä kirjoittajana mitään.
Se on valtaa maistaneille iso piikki farkkujen ja takaliston välissä, että alkaa olla näitä nimimerkkejä, jotka suomalaisen selkeästi iskevät sanansa talikolla yhteiskunnan vääryyksien lantakasaan. Poliitikoille tämä kansan kanava on kiusallinen, mutta vastustamaton kuin alkon ale. Isoveli kuitenkin valvoo ja tekee parhaansa että väärät mielipiteet pysyisivät lakaistuina toimitusten maton alle. Tässäpä olisikin oiva paikka muutamalle sopivalle säätiölle rahoittaa ja kouluttaa näitä kanavanvartijoita.
Kaiken vaikuttamiseen tähtäävän kirjoittamisen peruslähtökohtana pitäisi yleensä olla jokin oma ajatus, jolla asioita voitaisiin parantaa.
Sananvapautta koetellaan pahiten juuri siellä, missä sitä käytetään henkilökohtaisten asioiden selvittämiseen. On niin kovin helppoa tehdä asioista mustavalkoisia niin, että samalla syyllistytään eri mieltä olevien solvaamiseen. panetteluun, vääristelyyn tai muuhun totuuden vääristelyyn.
Kukaan meistä ei ole erehtymätön, joten tietty määrä ulkopuolista informaatiota, joka ei aivan kaikilta osin vastaa omia asenteitamme, tekee meille kaikille hyvää.
Jokainen avioeroihin perehtynyt on myös huomannut sen, että provosoituminen on yleensä huono juttu ja kun erehtyy vastaamaan mustamaalauskampanjaan, saattaa hyvistä aikeistakin tulla vastapuolelle kätevä lyömäase.
Media voi houkutella pistämään lattanaksi ne, jotka ajattelevat toisin kuin itse, mutta solvaaminen ja haistattelu eivät juuri edistä mitään asiaa - tuskin edes kovin pitkäksi ajaksi omatkaan fiilikset siitä paranevat, vaikka saisi toiselle kuinka pahasti sanottua
No, näitä kirjoituksia laatii jokainen omista lähtökohdistaan joka tapauksessa, joten objektiivisuuden vaatimus on aika kohtuuton. Vapaassa ilmaisunoikeudessa tärkeintä onkin erilaisten näkemysten esille tuominen, jotta asioista saadaan päättäjille mahdollisimman monipuolinen kuva.
Jos vain tietynlaiset ilmaisut sallitaan ja pyritään yhden totuuden valtaan, voi syntyä sellainen toisinajattelijoiden enemmistö, joka sitten aikanaan alkaa aiheuttamaan juuri niitä ongelmia, joita varten vallanpitäjät haluavat mahdollisimman tiukan totuusmääritelmän.
Auktoriteettiusko elää varsinkin vanhemman väen keskuudessa meillä vahvana, mutta nuoremmat ihmiset ovat ottaneet esimerkiksi Internetin aikakaudella vapaan sanan haltuunsa monella tavalla.
Heidän paimentamisensa ei ole niin helppoa kuin luulisi.
Yleensä muutenkin sananvapauden rajoittaminen kääntyy helposti itseään vastaan.
Hyvin sanottu.
Mailmassa valitettavasti on isojakin valtioita, joissa tällaiset mielipidepalstat ovat käsittääkseni mahdottomia.
Joissakin maissa eri mieltä olevat ovat hyvin vaarallisessa asemassa. Henki löysällä pahimmillaan.
Pitää olla joku tapa pitää yllä kulloisenkin välineen sisältö halutunlaisena. Ettei asia huku tahallisten provokaatioiden alle.
Tämän lehden ylläitämän keskustelupalstan tason kaiketi määrittelee moderaattori, joka noudattaa lehden linjaa. Jossakin ehkä on selvitys tämän palstanpitäjän linjasta, ehkä taas ei. Toisaalta historiastahan se sitten selviää.
Kuten kaikkien poliitikkojenkin linja.Väyrysenkin ehkä.
Tässä nyt ei ollut mitään tolkkua. Hyvä etten ole hesariin kirjoittamassa, siellä eivät julkaisisi.
t.Jouni
Pitkästä aikaa tuli selattua Länskärin nettikeskustelupalstaa ja sama meininki näyttää jatkuvan kuin ennenkin.
Nimimerkkikirjoittelu on ok silloin, kun sen turvissa voidaan harjoittaa sananvapautta ilman pelkoa itseensä kohdistuvista haitoista. Rajansa kuitenkin kaikella.
Mielestäni aina, kun kirjoitetaan jostakin henkilöstä (vaikka kuinka vastenmielisestä tai julkisuudessa esiintyvästä) suoraan nimeltä mainiten, pitäisi se tehdä aina omalla nimellä. Tiedoitusvälineillä pitäisi olla sen verran itsekritiikkiä, etteivät ne edes lähtisi henkilöön käyviä kirjoituksia julkaisemaan pelkän nimimerkin suojista. Kokonaan toinen asia on sitten se, kun arvioidaan järjestelmiä tai toimijoita yleisellä tasolla, ilman että kohdetta voidaan yksilöidä, tai halutaan kertoa omista kokemuksista ilman leimautumisen pelkoa. Silloin nimimerkin käyttäminen on mielestäni täysin hyväksyttävää.
Surullisinta on joutua seuraamaan sitä, kun julkisuudessa toimivat poliitikot tai heidän lähipiirinsä kirjoittelevat loanheittokirjoituksia nimimerkin suojista. Sellaistakin on joutunut valitettavan usein todistamaan. Enkä nyt tarkoita Länsi-Uusimaan palstojen aivan tuoreinta kirjoittelua. Manipulointi lienee niissä tapauksissa oikea termi. Ja lehdistö sallii sen tapahtua. Kunhan levikki lisääntyy ja tilaukset kasvavat! Syy, miksi itse lopetin monivuotisen tilauksen ja selailen lehteä enää kovin harvakseltaan siellä, missä se käden ulottuvilla sattuu lojumaan.
Meillä täällä Nummi-Pusulassa on keskustapuolueen jäsenet ja heidän per...n nuolijat sellaisia, että aina vain puskan takaa huudellaan.
Päin naama ei uskalleta sanoa. On siinä sen verran kaksinaamaista porukkaa. Mitäköhän pelkäävät?
On se ikävää aina pelätä jotain, ei ihme että he ovat niin traumatisoituja ja jälkikasvussa tulos näkyy jo nyt varsin suurina erityisoppilaiden määrinä. Yläkoulussa jo kohta, joka neljäs tarvii erityisopetusta. On silloin jotain mätää päässä, kuin päässä.
Valitettavasti!
Heikki Parviainen
(Sit.)
Nummi-Pusula
Jounilta oli hyvä muistutus se, että sananvapaus on arvokas asia, sillä todellakin on maita, joissa edes näin vapaata sanaa ei voisi ajatellakaan.
Suomessa kansan äänellä olisi periaatteessa mahdollisuus kuuluakin, jos kanavat toimisivat.
Aina ei kuitenkaan kansan ääni pääse vaikuttamaan toivotusti
Tuolla eduskunnassa lappaa lähes päivittäin erilaisia lähetystöjä tuomassa viestejä kansalta. Yleensä perin harva edustaja vaivautuu edes kuuntelemaan, mitä asiaa ihmisillä on, mutta häpeällistä kyllä, suurin osa ei edes noteeraa, ellei kyseessä ole oman puolueen asiaa kannattava porukka.
Yleisönosastojen kirjoituksiakin luetaan, mutta minulla ainakaan ei ole illuusiota siitä, että ne vaikuttaisivat päätösten tekoon kovin paljoa.
Esimerkiksi viime aikoina on todella paljon kirjoitettu siitä, että lohjalaiset haluaisivat itse valita jätteekuljettajansa, mutta tänään luimme lehdestämme, että joudumme tyytymään yhteen ainoaan vaihtoehtoon, jota sitten vielä pitkällä kirjoituksella yritettiin perustella. Poliittinen eliitti oli tehnyt päätöksensä ja "pulinat pois"...
En tullut yhtään vakuuttuneeksi siitä, että päätös oli oikea - puhumattakaan siitä, että luottamukseni kansanvaltaan olisi vahvistunut
Olen oikein ilahtunut mielestäni hyvästä sosiaalisen median/kansalaisjournalismin keskustelusta, vaikka nimimerkillä pääsääntöisesti kolumniani kommentoitiinkin.
Sananvapaus on demokratian perusasioita. Hyvä kirjoitus ei todellakaan edellytä maisteritason osaamista. Päinvastoin, on tärkeätä kirjoittaa elämänläheisesti ja konkreettisesti.
Silmääni osui eräs mielipidekirjoitus, jossa vaadittiin vanhustenhuoltoon enemmän sosiaalista vuorovaikutteisuutta. Kuullostaa hienolta, asiakin on tärkeä mutta kun parempi olisi ollut kirjoittaa siitä, että on oltava ystäviä, naapureita ja hoitohenkilöstöä, jotka haluavat ja ehtivät kysellä kuulumisia ja jutella.
"Sosiaalinen vuorovaikutteisuus" eristää ja ammatillistaa täysin tavanomaisen juttelun ja toisen kuuntelemisen. Pahinta on, jos me kanssaihmisinä ajattelemme, ettei meidän pitämä seura tai juttutuokio ole tärkeää. Juuri se on.
Jounin kanssa olen samaa mieltä, että jos menee henkilökohtaisuuksiin, on reilua kirjoittaa nimellä. Tästä oli kyse myös Siuntion asioiden kommentoimisessa. Olen tosi pahoillani niitten puolesta, joille on soiteltu uhkaussoittoja tai haukuttu kaupassa. Kaikki eivät ole yhtä karaistuneita kuin minä.
Kritiikki ei muuten tarkoita haukkumista, vaan asian eri puolien tarkastelua ja arviointia, joilla tähdätään parempaan lopputulokseen.
Kaikki eivät ole yhtä karaistuneita kuin Arja Alho tai muut politiikassa mukana olevat.
Nimimerkillä kirjoittamista puolustan omalla osallani sillä, että minulle on myös tärkeämpää asia kuin oma henkilöllisyyteni. Olen kirjoittanut omalla nimellänikin monenlaisissa yhteyksissä ja huomannut, että helpommin tulee leimatuksi ja väärin ymmärretyksi, jos tekstejä julkaisee omalla nimellään - valitettavasti.
Niinikään pidän tärkeänä sitä, että saan rauhassa asioida kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa sekä myös sitä, että puhelimeeni vastatessani voin odottaa jotain muuta kuin solvauksia ja uhkauksia.
Sellaisestakin on kokemuksia...
Kansalaisjournalismi kuulostaa hyvältä termiltä ja toivonkin sille hyvää tulevaisuutta. Tällaista forumia ei pitäisi pilata, sillä parhaimmillaan demokratia on juuri silloin kun siihen osallistumisen kynnys ei ole liian korkealla.
Varsinaiset solvaukset ja mustamaalauskampanjat jätän omaan arvoonsa, mutta muuten on kiintoisaa lukea erilaisia mielipiteitä - joskus varsinkin omista näkemyksistäni poikkeavat ovat hyvinkin virkistäviä.
"Sosiaaliset vuorovaikutukset" ja muut orwelilaiset termit ovat minulle aina olleet vähän vieraita.
Mieluiten vietän aikaa ihmisen kuin jonkin tietyn luokitellun ilmiön kanssa.
Kritiikistä olen Arja Alhon kanssa täysin samaa mieltä siinä, että se on parhaimmillaan kannustavaa.
Eikun Jussi niin sanoi, mutta olen kyllä samaa mieltä.
Jos jotakuta nimellä haukkuu niin olisihan se mukava tehdä omalla nimellä.
Terve Arja kun olet saapunut kansan pariin.
Joko erään pankinjohtajan velat on kansa maksanut? Ja miten valtuuttakurssi on pysynyt kurissa?
Heikki Parviainen
Nummi-Pusula
Alan uskoa ettei tällaista omaa itseään ruokkivaa poliitikkoarmeijaa tarvitsevaa hallintokoneistoa tällaisena kuin se meille joka päivä näyttäytyy enää voida korjata paremmaksi, vaan tilalle on kertakaikkiaan suunniteltava uusi systeemi.
Kunpa vaan tietäisi millainen.
Tämä vaan tuli mieleen kun luin Kansalainen Reiskan kommentin kansanvallasta.
t. Jouni
Tässä ketjussa kaksi katkeroitunutta entistä poliitikkoa purkaa turhautuneisuuttaan ja kiukkuaan kun me äänestäjät emme ole ymmärtäneet omaa parastamme. Toisena valtiovarainministerinä toiminut Arja Alho erotettiin postiltaan ja vältti valtakunnanoikeuden vain nipin ja napin. Jussi Patinen satsasi "omat ja varastetut" päästäkseen eduskuntaan... että on se kumma kun ei ymmärretä...
Poliitikot olkoot kiinnostuneita mielipiteistä oli ne sitten tavallisen tollon tai päättäjän/politiikon kirjoittamia. Selkään puukotushan on politiikassa tyypillistä.
Monet meistä mielipidesivuilla kirjoittajista saattavat olla juuri Sinun äänestäjiäsi arvon nimimerkillä tai omalla nimelläsi kirjoittava päättäjä. Ällöttääkin aina vaalien aikaan, kun ei torin ohi voi kävellä ilman, että joku tyrkyttää aina numerolappua kouraan. Pitää niistä mielipiteistä olla kiinnostunut vaalien jälkeenkin.
Toki on paljon älytöntä pa..aa, mutta niin on aina tullut ja tulee olemaan. Nimimerkin lisäksihän on annettava nettiosoite lehdelle, joten sitä kautta sitten urkkimaan, jos ottaa herneen nenään.