Onko maito lasissasi aitoa?

Kysymys voi tuntua yllättävältä. Sillä maito on niin jokapäiväinen ja itsestään selvä asia, ettei sen aitoutta tule edes epäilleeksi. Mutta mitä tuossa kartonkisessa tölkissä tarkkaan ottaen on?

Kun maito tulee meijeriin, siitä poistetaan maitorasva osittain tai kokonaan. Koska siitä poistuu samalla muun muassa D-vitamiini, sitä lisätään keinotekoisesti.

Maito myös pastöroidaan eli kuumennetaan hetkellisesti +72 asteen lämpötilaan. Kuumennus tappaa mahdolliset pahat bakteerit, mutta myös ne hyvät. Niinpä puuttuvat maitohappobakteerit on napsittava erikseen purkista tai ostettava muita tuotteita, joihin niitä on lisätty.

Lisäksi maito homogenoidaan. Rasvan rakenne pilkotaan niin, ettei se nouse pinnalle. Näin maidosta saadaan kuulemma kuluttajan kannalta miellyttävämpää.

Vai olisiko kaiken käsittelyn tarkoitus sittenkin tehdä maidosta mukavampi raaka-aine teollisuudelle? Pastörointi pidentää huimasti raaka-aineen käyttöikää. Homogenoidusta ja tasalaatuisesta raaka-aineesta on puolestaan helppo jatkojalostaa loputtomasti uusia tuotteita.

Mutta mitä tuon runsaan käsittelyn jälkeen on jäljellä alkuperäisestä tuotteesta eli niin sanotusta raakamaidosta? Voiko sitä pitää enää aitona lehmänmaitona, kun se on pilkottu osiinsa, käsitelty ja koottu uudelleen yhteen?

Palkitun ruokakulttuurivaikuttaja Eeropekka Rislakin mukaan tuo kalkilla, maitojauheella ja muun muassa heraproteiinilla valkaistu emulsio, johon lisätään vielä vitamiineja ja kivennäisiä, on lähempänä maidon kaseiiniproteiinista tehtyä huonekaluteollisuuden liimaa kuin alkuperäistä raaka- eli tinkimaitoa. Kuulostaa aika puistattavalta.

Pitkälle käsitelty maito saattaa aiheuttaa monia oireita kuten vatsavaivat, närästys, ihottuma, niveloireet ja astmatyyppiset ongelmat. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan sillä voi olla yhteys vakaviinkin sairauksiin, kuten diabetes, sydänsairaudet, luukato ja jopa jotkut syövät.

Karjalohjalainen terveydenhoitaja Raija Tukkinen on puhunut jo pitkään niin sanotusta maitotaudista. Hän kärsi aikoinaan itse vaikeista vatsaoireista ja kokeili homogenoimatonta dieettiä. Kun omat vaivat helpottuivat, hän rohkeni ehdottaa sitä myös potilailleen. Monet saivat siitä avun.

Homogenoidun maidon haitoista on runsaasti kokemusperäistä näyttöä, mutta valitettavan vähän tieteellistä näyttöä. Jääkin ihmettelemään, miksi asiaa ei sitten tutkita. Pelätäänkö, että tulos voisi olla äärimmäisen kiusallinen niin sanotulle viralliselle totuudelle ja elintarviketeollisuudelle?

En voi muuten ymmärtää, miksi meitä suojeltaisiin asioilta, jotka ovat aitoja ja luonnollisia. Pikemminkin toivoisin suojelua pitkälle jalostetuilta teollisilta korvikkeilta, joiden haittavaikutuksia ei todellakaan tunneta.

Itsekin käytin aikoinaan naapurin navetasta ostettua tinkimaitoa, vailla mitään oireita. Nyt maha ei kestä tätä hygieeniseksi tapettua tölkkimaitoa.

Haluan maitoni jälleen raakana, kiitos!

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.