Lynne Ramsayn ohjaama draamatrilleri Poikani Kevin perustuu Lionel Shriverin romaaniin koulusurmaaja Kevinistä ja hänen äidistään Evasta.

Tarinan keskushenkilö on pahoinvoivan ja syntymästään asti erikoisesti käyttäytyvän Kevin-pojan (Ezra Miller) äiti Eva (Tilda Swinton), joka kipuilee äitiroolinsa kanssa. Isästä (John C. Reilly) ei juuri ole tukea, sillä silloin harvoin, kun mies sattuu kotona olemaan, ei hänellä ole vaikeuksia luoda kontaktia Keviniin. Se puolestaan lisää entisestään Evan syyllisyyttä siitä, ettei hän osaa olla hyvä äiti.

Tarina kerrotaan aiemmin matkaopaskirjailijana menestyneen Evan menneisyyden ja nykyisyyden kautta. Evan värikylläiset ja riemutunnelmaiset muistot eri puolilta maailmaa sekoittuvat äärimmäisen ahdistuneeseen kotiäitiyteen.

Ero Evan menneen ja nykyisen elämän välillä ei juuri suurempi voisi olla.

Vuodet vierivät ja nopeasti ohimeneviä onnenhetkiä lukuun ottamatta äidin ja pojan välit pysyvät etäisinä, lähes vihamielisinä. Kevinin vartuttua teini-ikäiseksi hän toteuttaa opinahjossaan järjettömän veriteon. Mutta tuolloinkaan äiti ei poikaansa hylkää. Hän on paikalla, kun Keviniä talutetaan käsiraudoissa poliisiautoon, ja hän on se, joka menee tapaamaan poikaansa vankilaan.

Poikani Kevin on rankka ja pysäyttävä elokuva, jonka kylmäävyyttä lisää hyvässä muistissa olevat tosielämän traagiset koulusurmat.

Äidin ja pojan vaikeaa suhdetta ja pojan veritekoa käsitellään syyllisiä etsimättä. Elokuva tuo esiin, että jokaisessa tai ei kenessäkään voi olla vikaa – näkökulmasta riippuen – eikä toisaalta sinnikkäintäkään yrittämistä aina palkita.

Elokuva on myös toteutukseltaan vakava. Ahdistavan tunnelman luomiseen on valjastettu kaikki osa-alueet. Niistä kaikkein päällimmäiseksi nousee onnistunut näyttelijäntyö, ja aivan erityisesti Evaa esittävä Swinton, joka on roolissaan hyytävän tosi.

Elokuvan parissa ei viihdy, mutta sen katsominen kannattaa.