On kevätilta, mutta kadullamme on tyhjää koska sataa räntää. Risteyksemme toisella puolella on kävelykatu. Sieltä ovat sulaneet 10-20 cm paksut jäätiköt sekä talven lumikasat, joista vain osa kuljetettiin muualle. Lumikasojen sijalle jäi soraröykkiö.

Aamulla tuli pesu- ja sutiauto käymään katupölyn vastaista taistelua. Lähettikö sen kaupunki, joka on ulkoistanut kaiken puhtaanapidon, vai kiinteistöt, emme tiedä.

Joka tapauksessa sutiauto teki perinteistä suomalaista työtä eli melkein valmista. Jäljelle jäi neliömetrin körö hiekoitussoraa, koristeenaan paperiroskaa ja tyhjiä röökiaskeja.

On täysi mysteeri, miksi residuaali piti jättää sijoilleen. Mutta näin käy aina – mitään ei tehdä valmiiksi. Häntää ei haravoida. Johtuuko se työntekijäin asenteista vai onko takana jokin atavistinen taikausko, ”kun talo on valmis tulee kuolema”.

Kun kesä tulee, katuamme pitkin marssii väkeä Sinebrychoffin mäelle ja sieltä alas. Koffin puisto on suosittu oleilupaikka historiallisessa miljöössä. Sinne tehtiin allas, jossa ei ole koskaan vettä sekä penkkejä, joilla on epämukava istua.

Roskiksia ei ole. Niitä ei ole myöskään kävelykadulla sen jälkeen kun takavuosina valitimme kaupungille, ettei niitä huolleta eikä tyhjennetä vaan lokit tyhjentävät ne öisin kadulle. Rangaistukseksi vuosikymmeniä paikalla olleet roskikset vietiin pois.

Kesäisin Koffin mäki on sikolätti kuten muutkin puistot, jopa hautuumaat. Jos olisimme Japani, puisto olisi roskaton kännifestarienkin jäljiltä jopa ilman julkisia roskiksia, koska sivistyskansa vie roskansa itse pois, ellei niille ole keruupaikkaa.

Kampissa, jonne tulevat Lohjan bussit, elää heimo nimeltä kamppihengarit. He ovat Kampissa hengaavia teinejä. Teinit on viime vuosina koetettu karkottaa jokaisesta tällaisesta paikasta muun muassa klassisella musiikilla (sic) sekä korkeilla tinnitusäänillä joita aikuinen ei kuule.

Tänä vuonna on poistettu kaikki penkit, joilla heitä istui. Hengaajat eivät lähteneet vaan istuvat nyt lattialla. Lopulta heidät kai ajetaan. Minne he menevät?

Kampin hengaavat teinilaumat eivät ole olleet häiriöksi. He oleilevat aikaihmisvirtojen keskellä, valvontakameroiden ja vartioväen näkyvillä sosiaalisen kontrollin piirissä, eivätkä riko, varasta tai harjoita laittomien hyödykkeiden kauppaa sen enempää kuin muutkaan.

Heidät halutaan karkottaa, mutta minne he sitten menevät?

Lisääntyykö heidän tai yhteiskunnan turvallisuus, kun heidät ajetaan kaduille ja liikekannalle? Jos he muualla hakkaavat ja ryöstävät toisiaan ja mummoja tai joutuvat vaaroihin, se tapahtuu sosiaalisen aikuisen silmän katveessa.

Nuorisopoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti, jopa kriminaalipoliittisesti ajatellen tällaisten nuorisolaumojen olisi annettava hengata juuri Kampin keskuksen kaltaisissa julkisissa sisätiloissa. Julkiset olohuoneet integroivat ja sosiaalistavat. Koteja sanan varsinaisessa merkityksessähän ei enää ole sitä tekemään.

Julkisten olohuoneiden liikkeenharjoittajillekin tämän päivän hengaaja voi olla huomisen asiakas tai duunari, tai pahalla muistava exnaapuri.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.