Tikittääkö nuorisotyöttömyydessä aikapommi? Ainakin luvut ovat hälyttäviä:

Suomessa joka viides nuori työnhakija on työtön, mutta Espanjassa ja Kreikassa jopa joka toinen. Koko EU-alueella on työttömiä nuoria jo yhtä paljon kuin Suomessa on asukkaita, kertoo Euroopan komission viikko sitten julkaistu raportti.

Nuorisotyöttömyys on pahentunut talous- ja velkakriisin myötä. Se näkyy varsinkin Etelä-Euroopan velkaantuneissa maissa, joissa taloutta on sopeutettu ja sosiaaliturvaa murennettu kovin kuurein.

Ehkä eteläeurooppalaisten nuorten pelastus ovat vielä toistaiseksi olleet omat vanhemmat ja suku. Siellä elämä on perinteisesti perhekeskeisempää kuin meillä Suomessa. Mutta entä kun perheeltäkin on rahat loppu? Purkautuuko toivottomuus kuin aikapommi mellakoina ja väkivaltana?

Euroopan nykytilanteessa on nähty yhtymäkohtia jopa 1930-luvun Saksaan, jossa pitkittyvät talousongelmat ja raju työttömyyden kasvu edelsivät fasismin nousua. Ovathan juuri taloustilanne ja työttömyys olleet esimerkiksi Unkarissa yksi syy äärioikeiston vahvaan nousuun viime vuosina. Siellä puolisotilaalliset nuorten miesten joukot ovat marssineet kaduilla 1930-luvun malliin.

Vaikka meillä Suomessa asiat ovatkin vielä kohtuullisen hyvin, on hyvä olla tietoinen tapahtumista yhteisessä Euroopassamme. Täällä heittoa hihamerkeistä voidaan pitää erittäin epäonnistuneena vitsinä, mutta Unkarissa jyrää oikeasti avoimen muukalaisvihamielinen Jobbik-puolue.

On ilahduttavaa, että meillä Suomessa on hallitusohjelmaan kirjattu nuorten yhteiskuntatakuu. Sen mukaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle voidaan ensi vuoden alusta alkaen tarjota työ-, harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tavoitteena on edistää nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumista sekä estää nuorten työttömyyden pitkittymistä taikka peräti syrjäytymistä. Varsinkin viimeksi mainittu on kirjaimellisesti kullanarvoista, sillä opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Ja heitä maassamme on jo nyt kymmeniätuhansia.

Nuorten syrjäytyminen on toki vakava ongelma yhteiskunnalle, mutta ennen kaikkea se on kohtalokasta nuorelle itselleen.

On myös syytä muistaa, etteivät koulutus tai työ ole ainoita autuaaksitekeviä asioita syrjäytymisvaarassa olevalle tai varsinkaan jo syrjäytyneelle nuorelle.

Monilla syrjäytyminen on perintöä kotoa, toisessa tai kolmannessa polvessa. Silloin saattavat puuttua eväät ihan elämän perusasioista. Miten tavoittaa nämä nuoret?

Heillä ei välttämättä ole edes kunnon asuntoa ja elämäntavatkin ovat todennäköisesti aika rempallaan. Kenties myös päihteet ovat osa arkea. Voi olla turha odotella, että tällainen jo valmiiksi näköalaton nuori ihminen lähtisi oma-aloitteisesti ilmoittautumaan työnhakijaksi tai koulutukseen. Hänet on tavoitettava mahdollisimman varhain sieltä missä hän on – ennen kuin hän tekee jotain vaarallista joko itselleen tai ympäristölleen. Hänen tavoittamisekseen ja auttamisekseen tarvitaan epäilemättä monipuolinen turvaverkosto.

Entä sitten, jos ja kun hänet on tavoitettu? Valmista ja yhtä kaikille sopivaa reseptiä ei ole.

Olisiko hyvä lähtökohta löytää edes yksi rakentava asia, joka saa nuoren itsensä kiinnostumaan ja jopa innostumaan? Vain se voi motivoida ihmisen ottamaan myös omaa todellista vastuuta ja kestäviä jatkoaskelia.

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.