”Tunnelma on se, että vihdoin demokratia voitti.”

Näin totesi siuntiolainen kunnallispoliitikko Marcus Nordström (r) keskiviikon Helsingin Sanomissa sen jälkeen, kun Siuntion kunnanvaltuusto oli maanantaina päättänyt, että Siuntio haluaa vetää ministeriöstä pois Siuntion monikuntaliitoshakemuksen.

Ulkopuolisena, ei-siuntiolaisena rohkenen väittää, että Nordström käyttää demokratia-sanaa kovin heppoisin perustein. Useimmat, jota olivat läsnä Siuntion kunnanvaltuuston kokouksessa tai ovat lukeneet lehdistä kokouksen kulusta tai ovat seuranneet siitä virinnyttä keskustelua, ovat todennäköisesti sitä mieltä, että demokratiaa venytettiin kokouksessa oikein olan takaa.

Se, että valtuusto päätyi lopulta Nordströmin edustamalle kannalle, tuskin tarkoittaa sitä, että aito demokratia voitti. Niin paljon sählinkiä kokouksessa oli.

Jo se, että valtuutetut saivat päätettäväkseen asian, jota ei sellaisenaan ollut edes esityslistalla, kertoo demokratiavajeesta. Kun sitten lähes puolet valtuutetuista marssi ulos, ja varavaltuutettuja alettiin soittaa kissojen ja koirien kanssa ympäri maakuntaa, kuvastaa aika koruttomasti, millaisessa jamassa siuntiolainen kunnallispolitiikka on.

Lopulta valtuusto saatiin päätösvaltaiseksi ja päätös nuijittiin pöytään äänin 17-3. Kuinkahan moni salamahälytyksen saanut varavaltuutettu edes tiesi, miten isosta asiasta joutui päättämään?

Mutta mitä väliä sillä on, kun demokratia kuulemma voitti?

Minulle henkilökohtaisesti on aivan sama, mikä Siuntion kunnan tulevaisuus on: liittyykö se Lohjaan, huoliiko Kirkkonummi sen kylkeensä, pilkotaanko kunta, syntyykö Porkkala vai imaiseeko Raasepori Siuntion.

Surullinen sen sijaan olen tavallisen siuntiolaisen puolesta. Miten hän pärjää siuntiolaisten kuntapoliitikkojen järjettömän kinastelun keskellä, mikä on – näin uskallan väittää – ajanut Siuntion kunnan umpikujaan.

Tämän umpikujan perällä on vähän sellaisia asioita, joista kuntalaiset voivat iloita, mutta runsaasti uhkia, jotka toteutuessaan voivat tulla kuntalaisille kalliiksi.

Vaikkapa nyt terveyspalvelut. Kirkkonummen kunnanjohtaja sanoo, että Kirkkonummen terveyspalvelut on mitoitettu vain kirkkonummelaisia varten.

Raasepori puolestaan aikoo laittaa yli 20 miljoonaa euroa omien terveyspalvelujensa kehittämiseksi –  onko Siuntio halukas lähtemään mukaan näihin maksutalkoisiin? Porkkalaa ei ole, joten ei ole Porkkalan kunnan terveyspalvelujakaan, kaikki on luotava tyhjästä.

Entäpä Lohja ja lost? Vastauksen voi arvata.

Mutta vielä Nordströmin mainitsemasta demokratian voitosta. Tähän mennessä Siuntion kunnanvaltuusto on kahdesti äänestänyt täpärästi monikuntaliitoksen puolesta ja päätöksistä tehdyt valituksetkin ovat oikeudessa menneet nurin.

Mikä näissä päätöksissä on sellaista, että ne eivät täytä demokraattisen päätöksenteon tunnusmerkkejä? Vai toteutuuko demokratia vasta sitten, kun oma kanta voittaa?

Lohjan kaupunginhallitus teki viisaasti, kun se päätti siirtää kaupunginvaltuuston kokouksen toukokuun lopulle. Tuossa kokouksessa Lohja ottaa lopullisesti kantaa, minkälaisia kuntaliitosneuvotteluja se jatkaa.

Lohjalta on lähtenyt Siuntioon terveiset, että Siuntion on tehtävä oma liitospäätös ennen sitä. Olipa päätös mikä tahansa, siuntiolaisten soutaminen ja huopaaminen Lohjan osalta päättyy siihen.

Lohjalle on turha yrittää heittää liitospalloa. Siuntion on itse ratkaistava, mitä se haluaa.

Se on demokratiaa.

Kirjoittaja on Länsi-Uusimaan artikkelitoimittaja.

urpo.uotila@lehtiyhtyma.fi