Keskusta on kummajainen. Politiikan tutkijat ovat vuosikausia ennustaneet, että se kutistuu ennen pitkää auringonlaskun puolueeksi. He ovat viitanneet muihin läntisen Euroopan  maataloustaustaisiin puolueisiin. Esimerkiksi Ruotsissa se on näivettynyt suuruutensa vuosista alle kymmeneen prosenttiin. Meilläkin Keskusta on alamäessä, mutta kuuluu vielä puolueiden keskikastiin.

Keskustalla on lähiviikkoina paljon pelissä. Se valitsee kesäkuun alussa Rovaniemellä uuden vetäjän, puheenjohtajan. Puoluekokouksen alusviikot ovat kiemuroita täynnä.

Niiden perässä on vaikea pysyä, vaikka kuinka tarkkaan yrittäisi jokaista käännettä päivittäin seurata.

Mari Kiviniemi  on ollut kaksi vuotta Keskustan johdossa. Puolueen pelisääntöjen mukaan puheenjohtaja yleensä valitaan toiselle kaudella ilman haastajia, vaikka ensimmäinen ei olisikaan kovin kaksisesti mennyt.

Nyt kävi toisin. Vanhat veteraanit Paavo Väyrynen ja Mauri Pekkarinen ilmoittautuivat kisaan. Se oli Kiviniemelle liikaa. Hän luopui leikistä. Kohta kehiin nousi uusia yrittäjiä. Kansanedustajat Tuomo Puumala ja Juha Sipilä asettuivat ehdolle sekä viime vaalissa eduskunnasta pudonnut Timo Kaunisto.

Ehdokkuudesta kieltäytyjiä oli pitkä rivi EU-komissaari Olli Rehnistä lähtien. Yksikään nainen ei Kiviniemen ja monen muun pettymykseksi suostunut mukaan. Puheenjohtajakilvasta tuli miesten mittelö.

Viime viikko oli täynnä uusia kiemuroita. Päällimmäisenä niistä Pekkarisen vetäytyminen puheenjohtajakisasta. Hän syytti Keskustan johtoa siitä, että se pyrki voimakkaasti vaikuttamaan uuden puheenjohtajan valintaan.

Hän viittasi Kiviniemen toiveeseen, että puolueen johdossa tapahtuisi sukupolvenvaihdos. Se oli Pekkarisen mielestä rankkaa ikäsyrjintää. ”Viesti meni perille, en viitsi enää olla mukana. Iloa ja paloa ei enää ole”, Pekkarinen kuvaili allapäin tuntojaan. 

Paavo Väyrynen ei anna periksi. Hän ei pienistä pelästy. Ei edes siitä, että Kiviniemi eväsi häneltä pääsyn puhujaksi Keskustan vappujuhlaan. Se pidetään perinteisesti eduskunnan kupeessa presidentti Kyösti Kallion patsaan juurella.

Kiviniemen perustelu oli äksy: ”Emme halua sinne riidanhaastajia.” Väyrynen vastasi: ”En ole riidellyt kenenkään kanssa, enkä tehnyt mitään sopimatonta.” Tämä kärkevä sananvaihto kertoo paljon puolueen sisäisistä jännitteistä. Tai mitäpä sitä kaunistelemaan, rankoista riidoista.

Keskustassa etsitään nyt puheenjohtajaa, joka pystyisi eheyttämään  puolueen rivit. Jos tämä ei onnistu, sen alamäki saattaa jatkua. Jopa niin jyrkästi, että ennustukset iltaruskon puolueesta taas alkavat.

Moni katsoo alkiolaiseksi itseään luonnehtivan kolmekymppisen Tuomo Puumalan suuntaan. Olisiko hänessä ainesta puolueen johtoon? Kohta 66-vuotiaalla Väyrysellä on omat uskolliset kannattajansa. Se nähtiin presidentinvaalissa. Hän voi yllättää, varsinkin kun melkein saman ikäinen Pekkarinen siirtyi sivuun.

Demareilla ei ole Keskustan tavoin puheenjohtajaongelmaa. Jutta Urpilainen kukitetaan yksimielisesti uudelleen keulille.

Puoluesihteeristä käydään sitäkin  kovempi ottelu. Paikalle etsitään sitkeää järjestöpuurtajaa, joka hoitaisi puoluekenttää Mikael Jungneria paremmin. Hänen katsotaan luottaneen liikaa nettimaailman mahdollisuuksiin. Olisi pitänyt käydä enemmän työväentaloilla herättämässä henkeä ja valamassa uskoa tulevaan, kentältä kuuluu moitteita.

Demarien kannatus nousi gallupeissa heti kun selvisi, että Jungner ei pyri enää puoluesihteeriksi. Tietysti pelkkä yhteensattuma. Vai onko joku ehkä toista mieltä!

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.