RAASEPORI | Lohjalainen näyttelijä Sari Rautakoski astuu tänä kesänä ensi kertaa Mustion linnan kesäteatterin lavalle. Hänen esittämänsä Maija työntyy tapahtumien pyörteisiin Tuplakupla-näytelmän loppupuolella, jolloin farssin tempo on vauhdikkaimmillaan.

– Rooli on pieni, mutta minulle on ollut suuri ilon aihe päästä mukaan tähän porukkaan, jossa on valtavan hyvä henki.

Suomen valovoimaisten näyttelijöiden vastaanotto on ollut alusta lähtien lämmittävä: Satu Silvo, Reidar Palmgren, Sixten Lundberg, Ami Aspelund ja muut ovat toivottaneet tulokkaan halauksin tervetulleeksi joukkoon. Ohjaaja Jouko Keskinen tuli tutuksi jo vuosi sitten, kun Sari Rautakoski haki mahdollisuutta päästä näyttämölle kotimaassa.

– Tuntuu hienolta olla joukossa, jossa minuun luotetaan ja minua arvostetaan.

Lohjalaiset ovat nähneet hänet Lohjan teatterin Ava ja Frank -näytelmässä Frank Sinatran vaimona Nancynä viime syksynä. Sitä ennen hän on esittänyt Teatteri Viinipuun näytelmässä Sakari Topeliuksen vaimoa vuonna 2010.

Esiintymisen palo, tinkimätön halu oppia uutta ja vahva tahto tehdä asiat mahdollisimman perusteellisesti ovat vieneet Sari Rautakoskea elämässä eteenpäin nuoresta lähtien. Jo 18-vuotiaana hän lähti Suomesta tanssijana, haki lisäoppia mm. Pariisista ja Lontoosta ja loi kansainvälistä uraa Keski-Euroopan musiikkiteattereissa.

Teatterin ohella myös televisio työllisti tarmokasta naista.

– Koska halusin kehittyä edelleen esiintyjänä, hakeuduin HB Studios -teatterikouluun New Yorkiin.

Opiskelijat saivat valita, kenen opettajan tunneilla halusivat käydä, usein kylläkin haastattelun tai koepyrkimisen kautta. Se sopi suomalaisnaiselle hyvin.

– Kuten tanssijana myös näyttelijänä olen tiennyt, mitä puolia itsessäni haluan kehittää esiintyjänä. Mielestäni luovalla alalla esiintyjällä itsellään on oltava käsitys siitä, mitä oppia hän tarvitsee.

Teatterikoulusta hän ammensi tietoa arvostamiltaan opettajilta.

– Sanotaan, että esiintyjän on oltava nöyrä. Kyllä, kehitys päättyy, jos kuvittelee, että tietää kaiken.

Luovalle persoonalle New York tuntui alussa niin täydelliseltä paikalta, että Sari Rautakoski ajatteli elävänsä siellä loppuelämänsä.

– Se on ainutlaatuinen kaupunki, mutta ei se riitä motiiviksi. Omaa taustaa ja vahvuuksia on voitava käyttää esiintyjänä, ja sille en löytänyt väylää; ei siellä tarvita suomalaista näyttelijää, kun omia etnisiä ryhmiä on niin paljon.

Toisaalta kovatasoisten musikaalien roolit ovat äärimmilleen tyypiteltyjä, jolloin esiintyjän oma luovuus ei päässyt esiin. Vaikka Rautakoski oli saanut myös New Yorkissa esiintyjänä töitä, ratkaisu oli lopulta helppo.

– Olin tehnyt sen, mitä olin halunnut maailmalla tehdä. Oli aika tulla kotiin kymmenen kiertolaisvuoden jälkeen.

Vaikka paluu kotimaahan tuntui hyvältä, se oli myös vaikeaa, sillä alan töitä ei löytynyt heti.

– Sillä työreferenssillä, mitä olen tehnyt, ei ollutkaan merkitystä, enkä tuntenut ketään. Helppoa ei ollut myöskään sen vuoksi, että olin lähtenyt tanssijana ja palasin näyttelijänä.

Sari Rautakoski työskenteli välillä liike-elämässä, mutta nyt hän suuntaa entistäkin määrätietoisemmin teatterin pariin näyttelijänä, ohjaajana ja koreografina.

– Työni kautta haluan aina tuottaa iloa, vaikka käsittelyssä olisi rankkojakin teemoja; esitykseen tuleva ihminen kaipaa lepohetkeä oman elämän pyörityksestä.

Itselleen hän saa huikeita tunteita teatterin kautta.

– Olo on totaalisen vapaa ja irti kaikesta, kun tunnen hallitsevani roolin. Teatterissa kiehtoo myös energiataso, joka syntyy, kun kymmenet lahjakkaat ihmiset antavat luovuutensa käyttöön ja puhalletaan yhteen hiileen. Sitä tunnetta en saa mistään muualta.

Suurimmaksi kansainvälisen uransa vaikuttajaksi hän nimeää Kim Duddyn.

– Hän on Keski-Euroopan kysytyimpiä ohjaajia ja koreografeja, joka saa energiansa ihmisistä ja heidän heittäytymisestään – myös minun inspiraationi ovat ihmiset, heidän energiansa.

Viitisen vuotta sitten Sari Rautakoski muutti puolisonsa Joni Paanasen kanssa Lohjansaareen, mihin pariskunta rakensi talon.

– Löydettiin paratiisi, jossa halutaan olla ja elää.

Mustion linnan kesäteatterin Tuplakupla-esitykset 18.6.–17.7.