On lähes uskomatonta, kuinka suuri merkitys positiivisella keskittymisellä ja henkisellä tasapainolla voi olla urheilusuorituksen onnistumiseen tai sitten epäonnistumiseen näiden tekijöiden järkkymisen kautta.

Kun Suomen lentopallomaajoukkue Sofian olympiakarsinnassa viime tiistaina pelasi Italiaa vastaan, kaikesta paistoi rajaton usko omaan suoritustasoon. Avausottelussa suomalaiset pakottivat näyttävästi lajin mahtimaihin kuuluvan Italian viiteen erään. Viides erä ja sen myötä koko ottelu oli jo tulossa Suomelle, mutta Italia rimpuili väkisin jatkopalloille ja voitti erän 17–15 ja ottelun 3–2.

Vaikka Italia-tappio oli meikäläisille alamäen alku, paha olo olisi varmasti kohentunut, mikäli seuraavan päivän Saksa-ottelun avauserä olisi saatu kotiin. Kun Suomi ei kuitenkaan pystynyt hoitamaan asiaa viidellä eräpallolla, vastustaja kuittasi erän 31–29. Siihen murtui meikäläisten kantti ja Saksa ryöpytti onnetonta suomipoikaa kaikilla osa-alueilla.

Täpärästi hävityt kaksi erää turruttivat suomalaisten uskon ja taistelutahdon.

Suomalaisromahdus oli puhtaasti henkistä laatua. Peli-ilo ja rentous riittivät avaukseen, mutta kun toivonkipinä olympiapaikasta himmeni parin täpärän erätappion myötä, edes paljon puhuttu ammattiylpeys ei riittänyt terästämään pelaajien psyykeä.

Kumma kyllä, lentopallo on korostuneesti sellainen urheilumuoto, jossa saman ottelun sisällä nähdään hämmästyttäviä suoritustason heilahduksia. Sama pätee kaikilla tasoilla viitossarjasta maajoukkueeseen.

Mielenkiintoista on nähdä, miten edustusjoukkueemme kasaa psyykkiset eväänsä ensi viikolla alkavaan maailmanliigaan jonka ensimmäinen turnaus Suomen osalta pelataan Kanadassa. Vastustajat ovat luunkovia, Brasilia, Puola ja isäntäjoukkue Kanada, joka hiljattain Amerikan alueen olympiakarsinnassa kukisti muun muassa Kuuban.