Euroopasta piti tulla EU:n ja euron myötä  poliittinen ja taloudellinen suurmahti idän ja lännen välille. Ei ole toistaiseksi tullut, eikä taida tullakaan. Kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Piti syntyä valtioiden välinen sopuisa liitto. Toisin kävi.  Jäsenmaat riitelevät keskenään. Kansalaiset osoittavat vihaisina mieltään: vyön kiristys saa nyt riittää! Tämä on EU:n ja euron arkipäivää.

Mitä muuta voisi sanoa viime aikojen tapahtumista vaikkapa  Kreikassa, Ranskassa ja Espanjassa? Vain sen, että Eurooppa on sekaisin ja pahemmassa jamassa kuin koskaan. Onko liian kovasti sanottu? Ei minusta.

Monien EU-maiden kansalaiset vaativat nykymenoon muutosta. Jatkuvat menojen leikkaukset  ja julkisen puolen säästöt ovat johtaneet joukkoprotesteihin. Ne näkyvät mellakoina kaduilla.  Samaten parlamentti- ja presidentinvaalien tuloksissa.

Sellaiset puolueet, jotka ovat vaistonneet ihmisten tyytymättömyyden ja suoranaisen vihan ovat menestyneet. Tiukkaa EU:n talouskuria puolustaneet ovat hävinneet pahanpäiväisesti. Näin on käynyt  varsinkin EU:n eteläisimmissä maissa, Välimeren tuntumassa.

Kreikan parlamenttivaalin voittajat löytyvät politiikan kentän ääripäistä: vasemmalta ja oikealta. Ne vastustavat ankarasti EU:n vaatimaa tiukkaa talouskuria. Suurin osa kreikkalaisista on samaa mieltä. Vöitä ei enää suostuta kiristämään. Siinä ääriliikkeiden voiton ja perinteisten puolueiden tappioiden syyt.   

Kreikka pysyy kriisimaana, vaikka siellä saataisiinkin uusi hallitus joskus kasattua. Maan talousvaikeudet eivät minnekään katoa. Päinvastoin.

Valtaan aikanaan nousevat poliitikot, entiset tai uudet, joutuvat pakostakin ottamaan kansalaisten vaatimukset tosissaan huomioon. Kreikkalaisten vöitä on löysättävä. Muuten Ateenan toreilla ja kaduilla saattaa virrata muukin kuin ouzo.

On mahdollista, että Kreikka lähtee tai lähetetään eurosta, tai peräti koko EU:sta. Muu Eurooppa ei siihen kaatuisi. Olisipa yksi ongelmamaa vähemmän. Riittäähän niitä muutenkin.

Mitä tapahtuisi Suomen Kreikka-lainoille, jos maa menisi nurin? Saataisiinko sinne syydettyjä miljardeja enää koskaan kokonaan takaisin? Olisiko vakuuspaperi vielä voimassa?

Epäilen vahvasti, että ei. Voivat jäädä saamatta, vaikka Kreikka jonkin  ihmeen avulla pysyisikin pystyssä.

Ei tullut Kreikka-lainoista Suomelle isoa bisnestä, eikä markkinavoimista saatu niskalenkkiä. Se tiedetään jo nyt, vai mitä Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen? Ennen opetti Siperia, nyt Kreikka.

EU:n tulevaisuuden kannalta Ranskan ja Saksan välit ovat avainasemassa, ei niinkään yhden holtittoman Kreikan kohtalo. Saksan liittokansleri Angela Merkelin rinnalla uutiskuvissa keikistellyt Nicolas Sarkozy hävisi Ranskan presidentinvaalin.

Uuden presidentin Francois Hollanden EU-linjaukset ovat vielä hämärän peitossa. Vaalikampanjassaan hän suhtautui suurin varauksin tiukkaan säästökuriin ja vaati EU:n taloussopimuksen muokkaamista uuteen uskoon. Sellaiseksi, joka edistää talouden kasvua, eikä vain leikkaa valtion menoja. Se olisi velkavetoista elvytystä.

Merkel on vastannut tiukasti, että EU:n yhteistä taloussopimusta ei  muuteta eikä avata. Tiukalla säästölinjalla ei ole vaihtoehtoja, hän vannoo. Voi olla, että ei vanno pian yhtä tomerasti. Oman puolueensakin sisältä kuuluu jo napinaa.   

Saksa alkaa olla ainut maa, joka sitkeästi puolustaa EU:n tiukkaa talouskuria. Ei sentään: onhan EU:n mallioppilas Suomikin uskollisesti vielä samassa rintamassa.

Eurooppa on suurissa vaikeuksissa. Onneksi ei sentään liekeissä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.