INKOO | Inkoon Degerbyssä asuvan luontokirjailijan, Lasse J. Laineen sekä hyvinkääläisen Iiris Kallion teos Suomen lasten luontokirja valittiin marraskuussa Vuoden luontokirjaksi.

Maailman Luonnon Säätiön (WWF Suomi) huomionosoitus on melkoinen, sillä kilpailussa oli mukana kaikkiaan 29 suomalaista luontokirjaa.

Ratkaisun tehnyt professori Ilkka Niiniluoto kiitti Laineen ja Kallion kirjassa mm. sitä, ettei kirja tyrkytä asennekasvatusta.

Se ”rakentuu hienovaraisesti askel askeleelta”, lähiluonnosta kauemmas ja isompien ihmeiden äärelle.

Kirja onkin upeiden kuvien ja nasevien tekstien kokoelma, joka houkuttaa avaamaan silmät luonnon ilmiöille. Pääosa teksteistä on Laineen käsialaa ja myös noin kolmesataa kuvaa.

– Kirjaa on tehty kaksi vuotta ja minä olen matkannut ympäri Suomen sitä kuvaamassa, mm. Lapissa ja Suomussalon karhumailla. Halusimme tuoretta kuvamateriaalia, kertoo Laine.

Kirja aloittaa kerrontansa läheltä, kaupunkien ja taajamien, puistojen ja torien kasveista ja eläimistä. Näköala avataan ensin siihen ympäristöön, jossa suurin osa lapsista asuu, eli ihmisen muokkaamaan.

Idea lasten luontokirjasta oli aluksi vaatimattomampi, kertoo Laine. Kun hän kauppasi ajatusta kustantamo Otavalle, alkoikin suunnitelma paisua uusiin mittasuhteisiin.

– Ei lapsille juuri ole tällaisia kirjoja, sillä tällaisen tekeminen on kallista. Kuvia piti olla todella paljon ja lisäksi huolellinen taitto; joka aukeama haluttiin eri näköiseksi, omaksi maailmakseen.

– Kirjan viesti lapsille ja nuorille on se, että luonto on ihmiselle tosi tärkeä. Ja missiomme on, että kun ihminen perehtyy luontoon, avaa sille silmänsä, korvansa ja nenänsäkin, sitä haluaa myös suojella.

Luontokerhoja pitäisi olla enemmän.

Aistien avaamisesta Lasse J. Laine innostuu ja ottaa esimerkiksi valkolehdokin. Kuinka moni onkaan kumartunut maahan saakka haistamaan tuota pienehköä, täysvalkoista kasvia, joka tököttää jäykkänä sammalikossa?

– Se alkaa tuoksua vasta illalla, ja mikä valtava tuoksu! Ja se hohtaa hämärässä bioluminenssin ansiosta.

Laine puhuu pitkään juuri tästä, oivalluksesta ja oivaltamiseen auttamisesta.

Moni lapsi ja nuori on nykyään melko vieraantunut luonnosta, koska vanhemmat eivät vie luonnon pariin eikä kouluissa useinkaan ole luontokerhoja eikä -retkiä.

– En tiedä mihin luontokerhot oikein ovat kouluista kadonneet, niitä pitäisi olla enemmän.

Lasten vapaa-aika onkin nykyään sisäpainotteista. Lapset viihtyvät kotona, roikkuvat netissä ja pelaavat tietokonepelejä, kun luomakunta huokuu ympärillä kaikessa ihmeellisyydessään.

Ihminen voi sokeutua luonnolle lopullisesti jo elämän alussa.

Monelle nykylapselle mielikuva luonnosta on enemmänkin hankala tai pelottava: aikuiset varoittelevat liasta ja punkeista, myrkkysienistä ja linnunkakasta. Metsään suorastaan varoitetaan menemästä.

– Vanhemmista luontokasvatus on paljon kiinni.

– Ja miten tarkkasilmäisiä ja kiinnostuneita lapset oikeastaan ovat, kun pääsevät luontoon! He huomaavat vaikka mitä sellaista, mikä menee aikuisilta ihan ohi.

Luontoa harrastava nuori säästyy monelta ikävältä asialta.

Laine toteaa, että ongelmana Etelä-Suomessa on jo sekin, ettei täällä edes ole paljon lajistoltaan rikkaita vanhoja metsiä, ei ainakaan taajamien lähellä.

Kun koko Etelä-Suomi on täynnä moneen kertaan hakattua rääseikköä ja roskaisia motocross-metsiä, lapset eivät saa edes käsitystä oikeasta metsästä. Puhu siinä sitten luonnon rikkauksista.

Lasse J. Laine tunnustaa, että kirja on tehty lapsille mahdollisimman ’koukuttavaksi’. Sitä on helppo lähestyä ja se esittää asiat ymmärrettävästi.

Rutikuivaa tietokirjamaisuutta on vältetty kautta linjan, ja yritetty luoda elämyksellisyyttä ja konkreettisuutta mm. runsailla kuvasyväyksillä.

Tämän kirjan pohjalta lapsi tai nuori voi jatkaa perinteisempien luontokirjojen pariin, joissa esitellään lajit seikkaperäisemmin.

– Tekstin ja kuvan suhde on tässä tietoisesti erilainen kuin koulukirjoissa, eikä tekstiä saanut olla liikaa.

Mutta miksi on tärkeää saada lapset avaamaan silmänsä luonnolle?

– Luonto on sellainen elämysten aarreaitta. Luontoa harrastava nuori saattaa jopa säästyä monelta ikävältä asialta, kun on muutakin tekemistä kuin turhanpäiväinen kaljoittelu.

– Vaikka mikä tulisi ihmiselle aikuisena ammatiksi, niin jos luonto on aina siellä taustalla harrastuksena, siitä saa valtavasti voimaa.