’Usain Bolt juoksee kilpaa Lohjalla’. Tieto olisi Länskärin ja muun median megauutinen ja nostaisi ison hälyn. Median kiinnostus olisi massiivista, järjestäjät rahtaisivat lisäkatsomoita kentän laidalle ja pääsylippujen hinnat olisivat Kummola-tasoa. Ajoissa paikalle tulleet toimittajat tekisivät oheisjuttuja Lohjanjärvestä ja ihailisivat rantakantin näkymiä.

Nykyisin tällainen utopiaa. Bolt juoksee miljoonansa suurissa metropoleissa, joissa on varaa maksaa. Kisoja voi seurata TV:n maksukanavilta, kun YLE ei niitä pysty välittämään.

Ennen oli toisin. Lohjan uimahallin seinässä on messinkinen taulu, johon on kaiverrettu vuoteen 1984 mennessä vanhalla murskapintaisella kentällä saavutetut parhaat tulokset ja niiden tekijät.

Lista on vaikuttava. Kenttäennätyksen haltijoista kuusi on olympiamitalisteja. Heistä olympiavoittajia ovat Pekka Vasala, Puolan kaksinkertainen olympiavoittaja ja ensimmäinen 17 metrin 3-loikkaaja Joszef Schmidt, Romanian korkeushyppääjä kaksinkertainen olympiavoittaja Jolanda Balas.

Himmeämpiä olympiamitaleja saavuttaneista ovat käyneet kenttäennätyksen tekemässä muun muassa Tiina Lillak, Antti Kalliomäki, Tapio Kantanen ja Arto Bryggare. Muista huipuista ovat nimensä tauluun saaneet  Riitta Salin, Reijo Ståhlberg, Seppo Hovinen, Markku Tuokko ja Markku Kukkoaho.

Lohjalla 1962 hypännyt Jolanda Balas oli urheiluhistorian suuri nimi.

Tämä simppelillä saksityylillä hypännyt lahjakkuus voitti Roomassa 1960 tuloksella 185 jättäen hopealle tullutta peräti 14 senttiä. Tokiossa 1964 voittotulos oli 190. Toiseksi tullut jäi 10 senttiä. Euroopan mestaruuksia kertyi kaksi.

Balas paransi korkeushypyn maailmanennätyksen 175:stä 191:een vuosina 1958–1964. Hän oli ensimmäinen 180:n ja 190:n haamurajojen ylittäjä. Noina vuosina hän voitti peräjälkeen 140 kilpailua.

Balas hallitsi lajiaan niin suvereenisti, että alettiin kysellä, onko hän ihan aito naisihminen. Moiset kuiskutukset hän lopetti lyhyeen avioitumalla valmentajansa Ion Söterin kanssa. Hänestä tuli poikalapsen onnellinen äiti.

Olisi kiinnostavaa nähdä lehti-ilmoitus vuodelta 1962, kun ilmoitettiin Jolanda Balasin tulevan hyppäämään Lohjalle. Kaksi vuotta ensimmäisen olympiavoittonsa jälkeen hän kävi Lohjan murskalla hyppäämässä tuloksen 180. Tuolloin Suomen ennätys oli vähän päälle 160. 

Karojärven Väiski taputteli lapiolla korkeushyppypaikan tasaiseksi ja pehmitti purukasan. Balas kiitti hyppäämällä maailmanluokan tuloksen.

Lohjan urheilukentän kunnosta on keskusteltu kevään aikana. Kenttä ei täytä SM-tason kilpailujen kriteerejä. Varmaan näin on, jos isona tavoitteena pidetään suurten kisojen järjestämistä. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kenttä edelleen toimii erinomaisena harjoituskenttänä, vaikka ratojen reunuskivet repsottavat ja halkeamia on siellä täällä.

Toisaalta, kun komea kenttä aikoinaan tehtiin, ei kai sitä kertakäyttöiseksi ajateltu. Säännölliset korjaukset ja huolto kuuluvat asiaan. Mitä pidemmälle korjauksia lykätään, sitä kalliimmaksi ne tulevat.