Suomi on ottamassa uuden askeleen kohti Natoa. Jäseneksi ei vielä mentäisi, mutta porstuan puolella jo tukevasti seistäisiin. Ovi olisi  raollaan peräkammariin, jossa Nato-päätökset tehdään.

Askel olisi uusi avaus Suomen ja Naton suhteille.

Suomi harkitsee osallistumista Islannin ilmatilan valvontaan.  Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (UTVA) päätti näin pari viikkoa sitten. UTVA on presidentin ja hallituksen yhteiselin, joka nimensä mukaisesti käsittelee ulko- ja turvallisuuspuolen asioita. Presidentti johtaa istuntoa ollessaan paikalla.

Islanti-kannanotto tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Helsingin Sanomat paljasti sen myöhemmin uutislähteittensä kautta.

En nyt viitsi suoraan väittää, että presidentti ja hallitus halusivat salata sen. Mutta ulkopoliittinen johtomme oli siitä harkitun vaitonainen.

Mahdollinen ja todennäköinenkin Islannin ilmavalvontaoperaatio on poliittisesti hyvin herkkä hanke. Siksi, että Islanti on ilman omaa armeijaansa oleva Nato-maa.

Sinne meno tarkoittaisi Suomen puolustus- ja turvallisuusajatteluun suurta laajennusta. Enää ei keskityttäisi vain oman maan puolustamiseen, vaan mentäisiin sotilaallisesti tukemaan toista valtiota, Nato-maa Islantia.

Kyseessä olisi todella merkittävä linjanmuutos. Niin iso, että on suorastaan pakko kysyä päättäjiltä, onko tätä kautta tarkoitus hivuttaa Suomi kohti Nato-jäsenyyttä?

Presidentti Niinistö vakuuttaa, että Suomen Nato-linja pysyy entisellään: jäsenyys on mahdollinen, mutta ei ajankohtainen. Hän myös kiistää, että Islanti-operaatio merkitsisi lähentymistä Natoon. Ei ehkä, mutta ei se loitontaisikaan.

Islannin ilmatilan valvonta loisi entistä tiiviimmät suhteet Naton ja Suomen välille. Porstuasta ei olisi sen jälkeen enää pitkä matka Naton peräkammariin.

Hallituksen suunnitelmien mukaan Suomesta lähetettäisiin neljä Hornet-hävittäjää Islantiin kolmeksi viikoksi vuosittain. Ehtona on, että Ruotsi olisi mukana.Tanska ja Norja ovat Nato-maina jo nyt siellä ilmatilaa valvomassa.

Ulkopoliittinen johto korostaa, että kyse olisi pohjoismaisesta yhteistyöstä, ei Nato-operaatiosta. En  maallikkona oikein ymmärrä, miten raja voitaisiin tuohon väliin vetää.

Nato määrää kovan paikan tullen, miten hommat Islannin taivaalla hoidetaan. Tätä mieltä ovat monet kansainvälisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat.

Samaa linjaa vetää eläkkeellä oleva kenraali Matti Ahola. Hän on entinen ilmavoimien komentaja ja puolustusministeriön kansliapäällikkö. Siis ammattimies.

Lainaan Aholaa: ”Hävittäjien tehtävänä on (Islannin) alueellisen koskemattomuuden turvaaminen. Ilmatilaa loukkaavat tai määräyksiä rikkovat koneet käännytetään pois, pakotetaan laskuun tai ammutaan alas tunnistavan hävittäjän toimenpitein. Tulenavauksesta päättää Nato, eikä koneita lähettänyt valtio.”

Aholan mukaan suomalaisten lentäjien tehtävänä ei siis olisi pelkkä ilmavalvonta, vaan myös aseellinen torjunta. Ääritapauksissa oltaisiin keskellä kansainvälistä selkkausta.

Siinä on ulkopoliittiselle johdollemme vähän mietittävää. Kannattaisi vielä harkita. Eikö perinteinen rauhanturvaaminen ja kriisien torjunta riittäisi? Ne ovat kohdallaan, vaikka olisivat Nato-vetoisia.

Pohjoismainen yhteistyö puolustuksen ja turvallisuuden saralla on täysin paikallaan. Sitä pitääkin kehittää. Mutta täytyykö sitä  harjoitella Islannissa asti? Tähystettävää löytyisi lähempääkin, vaikka Baltiasta.

Islannin ilmatilan valvonta ei ole leikin paikka. Siellä voi silmille tulla muutakin kuin tulivuoren tuhkaa. 

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.