LOHJA | Kuumuus hohkaa peltipöntöstä pitkälle, kun lohjalainen Raimo Ristonen ruokkii tulta. Keskellä liekkejä kohoaa tynnyri, jonka sisällä olevat pilkkeet alkavat pätsin keskellä luovuttaa vaaleanruskeaa nestettä, joka valuu putken päässä olevaan ämpäriin.

– Tervaspuusta irtoaa ensin kosteutta, tervankusta kuten vanha kansa sanoi, mies kertoo.

Raimo Ristosella on käynnissä tervanpoltto kotipihalla Santojalla. Jokakesäinen perinne on jatkunut jo 25 vuotta, mutta kokemusta tervanpoltosta on paljon pitemmältä ajalta, lapsuudesta saakka.

– Setähän tämän jo opetti Keski-Suomessa, Toivakassa. Asuttiin rannalla, ja kyllä oli keväällä hyvät tuoksut: tervatut veneet ja kuoritut puut. Keski-Suomesta haen nytkin joka syksy tervaksia puolukkareissuilla.

Juhannusaattona tulet savuavat taas Ristosen pihalla.

– Jos en tee tervaa, teen grillihiiliä. Siinä on meidän juhannuskokko.

Kuluu tunti ja toinenkin. Savu lisääntyy, putken päästä juokseva noro muuttuu yhä mustemmaksi. Nyt se on sitä itseään, aitoa tervaa suomalaisesta mäntypuusta.

PAIKALLISET