Lännestä Helsinkiin saavutaan useinkin linjahuoneella Kamppiin, joka on vanha äksiisikenttä, jonka nimi suurvallan pääkaupungissa olisi Mars-kenttä kuten Pietarissa tai yhteenkirjoitettava Marskenttä kuten Pariisissa. Roomassa se on Campus Martius. Kamppi, kampen, tarkoittaa ruotsissa kamppailua eli tappelua, kentällä (campus), joten kun yliopistokampuksella mellakoidaan, kaikki tapahtuu etymologisesti oikein.

Sodanjumala Marsin temppeliä Kampissa ei ole, mutta sinne on rakennettu kappeli. Helsingin lutherilainen piispa vihki sen katolisen, ortodoksisen ja muiden kirkkokuntien edustettuina ollessa, ekumeenisessa hengessä, toukokuun viimeisenä päivänä.

Sitä sanotaan hiljaisuuden kappeliksi, kuten muitakin hiljentymispaikkoja vilkkaissa keskuksissa. Ennenkin kirkkoja ja kappeleita tehtiin vilkkaisiin keskuksiin ja ne omistettiin jollekin pyhälle ja niissä pidettiin ja pidetään messuja, kuten jokainen katolisissa maissa käynyt tietää, kun taas Kampin kappelissa se ei ole tarkoituksena.

Eräänlainen rippituoli sen sijaan on tarjolla. Lisäksi siinä on julkinen käymälä, joita ei ole yhtään liikaa.

Kappeli on etempää katsottuna jättiläiskukkaruukun näköinen, väriltään lämmin, ja tehty puusta viisaiden arkkitehtien ja muiden asiantuntijoiden johdolla.Yksi heistä lienee vanha ystävämme Matti Kairi, visionäärinen puurakennetekniikan professori Lohjalta.

Hanke liittyy Helsingin vuoteen designpääkaupunkina. Hengelliset, teollisuuspoliittiset, esteettiset ja sosiaalipoliittiset tarkoitukset on yhdistetty. Onko se kappeli? Vai sosiaaliviraston kioski? Vai puuteollisuuden mainosesine?

Papinsyöjät ja ”vapaa-ajattelijat” haukkuvat kappelia ja vaativat, että se olisi pitänyt maksattaa kokonaan kirkolla ja kaupungin pitäisi periä pläntistä markkinavuokraa, koska heidän mielestään se on kirkon ”bisnestä”, ja koska 40% helsinkiläisistä ei edes kuulu kirkkoon (ev.luth.), mistä voi laskea että 60% kuuluu.

”Vapaa-ajattelijoiden” mielestä kukaan ei millään perusteella saa tehdä mitään yhteistyötä minkään uskonnollisen laitoksen kanssa. He ovat fundamentalisteja siinä.

On hyvä, että Kampissa on tarjolla sosiaaliviraston ja kirkon diakoniaa, mutta jos kyseessä on Jumalan huone, passaisi kirkon (kirkkojen) pitää siellä pappia paikalla ensisijaisena kädestäpitäjänä. Nyt sieltä löytää lähinnä portsarin ja sosiaalitädin. Siellä olisi messuttavakin.

On huonoa, että tässäkin kappelissa Jumalalla on virka-aika. Kappeli on auki ma-pe 07-20 ja la-su 10-18. Sen pitäisi olla auki vuorokauden ympäri ja antaa apunsa myös lauantaiyöbussin missanneelle känniläiselle, jolla on paha olla.

Alkuun meitä ärsytti, että pytinki näytti olevan enemmän ympäristökoruksi puettu vessa kuin hengellinen laitos, mutta tarkemmin ajatellen sen kaikilla funktioilla on aito synergia.

Viikonlopun öinä kaupungilla toikkaroi huutavia ja itkeviä humalaisia, jotka ovat juuri kokeneet hylkäämisen tai eksistentiaalisen kriisin. Jos he pääsisivät ensin sisävessaan ja sitten kätensä pestyään löytäisivät papin ja/tai muun ammattiauttajan pitämään siitä kädestä kappelissa, se olisi Kirkon ja inhimillisen yhteiskunnan turvapaikka oikeille eksyneille lampaille ja estäisi muutaman itsemurhankin.

Jos tämän vuoksi tarvitaan yksi siivooja lisää, kadulla tarvitaan pari vähemmän. Pitäisivät ovet auki aina.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.