Käsi ylös, joka väittää tietävänsä miten eurolle käy! Ei nouse ainakaan minun käteni. Eikä taida nousta monen muunkaan. Olen yrittänyt seurata tarkasti euron pelastusoperaatiota. Mutta ei siitä tolkkua saa. Asiantuntijatkin näyttävät olevan ymmällään ja jakelevat ristiriitaisia ennustuksiaan EU:n yhteisen valuutan  kohtalosta.

Yksi sanoo, että  euro makaa letkuissa tehohoidossa, mutta selviää hengissä. Toinen, että mitään ei voi enää tehdä, loppu on lähellä. Kolmas, että liian aikaista sanoa vielä mitään. Ota tästä sitten selvää.

Jossakin vaiheessa lyödään pakostakin piste kriisimaiden jatkuvalle tukemiselle verovaroin. Jonkun maan hallitus kyllästyy miljoonien ja miljardien eurojen hätäpakettien lähettämiseen Kreikalle, Irlannille, Portugalille ja pian myös  Espanjalle. Kohta voi Italiakin olla käsi ojossa. Eurokriisi tarttuu maasta toiseen.

Euromaiden valtiovarainministerit päättivät hätäkokouksessaan, että hukkumassa olevalle Espanjalle heitetään pelastusrengas. Sille myönnetään tukipaketti, jonka yläraja on 100 miljardia euroa. Sillä Espanja yrittää pelastaa konkurssin partaalla roikkuvat pankkinsa. Ne joutuivat ahtaalle rahoittaessaan holtittomasti rakennustoimintaa. Syntyi iso asuntokupla, joka puhkesi. Pankit eivät saaneet omiaan takaisin.

Euroasiantuntijat, jos heitä enää onkaan,  arvelevat, että nyt myönnettykään kriisituki ei ehkä riitä. Espanja joutuisi pyytämään polvillaan lisää. Silloin jo monen maan mitta saattaisi täyttyä - myös Suomen.

Kataisen-Urpilaisen hallitus suostui Espanjan auttamiseen. Perussuomalaisten välikysymyksen pohjalta syntynyt kiivas keskustelu paljasti, että oppositio on sitä vastaan.

Tuen hyväksyminen tuntuu olevan vaikeaa myös hallituspuolueiden kansanedustajille, vaikka sitä parhain päin yrittivät selittää. Keskustelusta huomasi, että kansalaisten kova kritiikki oli kiirinyt parlamentin käytäville. Äänestäjien viesti on selvä: ”Ei enää euroakaan kriisimaiden avittamiseen. Tulkoon toimeen omillaan. Niille euroille olisi huutava tarve omassakin maassa”. Tähän  suuntaan ihmisten ärtymys on kulkenut.

Suomen osuutta Espanjan auttamisessa ei ole vielä pystytty kunnolla arvioimaan. Takuu lienee 10 miljardin kokoa. Ehkä jopa sen ylikin. Iso potti, jonka takaisin saaminen on yhtä epävarmaa kuin Kreikankin kohdalla.

 Hallitus on toistuvasti perustellut kriisimaiden tukemista sillä, että euron kaatuminen horjuttaisi koko EU:ta. Suomikin kokisi kovia. Työttömyys lisääntyisi rajusti. Edessä olisi uusia menojen leikkauksia ja verojen korotuksia. Ihmisten arki vaikeutuisi.

Näin voisi pahimmillaan tietysti käydä. Synkkien uhkakuvien maalailu on myös poliittista peliä. Sillä yritetään vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja hakea äänestäjiltä hyväksyntää tukipäätöksille.  

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sanoi tämän eduskunnassa näin: ”Jos Suomi jättäytyisi lainapäätöksen ulkopuolelle, seuraisi tästä syvä poliittinen kriisi euroalueella ja koko EU:ssa”. Pieni Suomiko kaataisi euron ja ehkä koko Euroopan Unionin? Ei kai sentään.

Kriisimaa Kreikka on edelleen arvaamaton. Parlamenttivaalin tulos viittaa kylläkin siihen, että maahan saattaa syntyä euromyönteinen hallitus. Sillä on kuitenkin käsissään samat ongelmat: kansantalous päin honkia ja isot velat sylissä. Kreikka ei tästäkään eteenpäin selviä yksin. Miten pitkään ja millä ehdoilla muut maat jaksavat pitää Kreikkaa pystyssä? Joskus tulee sekin raja vastaan.   

Euro voi huonosti. Kohta on pakko päättää jatketaanko tehohoitoa vai irrotetaanko letkut.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.