Juhannuksena, jos koskaan, suomalaiset halajavat takaisin luontoon.

Kaupunkilaiset ahtavat autoon perheensä, ynnä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kesävempaimensa, ja liittyvät maaseutua kohti mateleviin autojonoihin. Autottomat puolestaan pakkautuvat täpötäysiin julkisiin kulkuneuvoihin.

Näinä muutamina päivinä kansoitetaan maamme mökit, jotka suurimman osan vuotta seisovat tyhjillään. Ja ellei ole omaa mökkiä, ovat myös ystävien, sukulaisten ja tuttavien tuvat nyt kysyttyjä. Myös jok'ikinen vuokramökki tunnelmallisesta kesä-aitasta luksushuvilaan on mitä suurimmalla todennäköisyydellä kansoitettu, oli sää mikä tahansa.

Aivan erityinen syy juhlaan on maaseudun kyläkauppiailla, jotka ovat onnistuneet sinnittelemään hengissä vielä viime talven yli. Näinä päivinähän he tekevät sen tilin, jolla yrittävät selviytyä yli tulevankin talven. Niinpä pikkuisen puodin varastot on täytetty keskikaljalla, limsalla ja grillimakkaralla janoista ja nälkäistä juhannuskansaa varten.

Sääsket, hyttyset, itikat, tai millä nimellä kukin niitä kutsuukin, ovat yhtä olennainen osa mökkijuhannusta kuin juhannusjuomat ja grillaus.

Itikoiden tauoton laulu on kaivertunut lähtemättömästi mieleeni myös omista, muinaisista juhannuksistani, kun me silloinen nuoriso leiriydyimme aattoiltana Karjalohjan Nummijärven rantaan. Jotenkin se ininä jopa kuin kuului tunnelmaan – tai niin, no, ainakin näin vuosikymmenten perästä muisteltuna! Olihan se riesa toki silloinkin.

Vaikka nuo inisevät verenimijät ovat meidän mielestämme ei-toivottuja juhannusvieraita, olemme me niille juhannuksen juhla-ateria. Ja itse asiassa nehän ovat siellä luonnossa täysin kotonaan, toisin kuin me enemmän tai vähemmän luonnosta vieraantuneet ihmiset.

Eikä nykynuorisokaan taida enää leiriytyä täysin luonnonhelmaan, kuten oma sukupolveni aikoinaan. Nyt leiriydytään festareille.

Olen itse varmaan jäänyt tuolle luonnonhelma-asteelle. Se on ollut myös onnistuneen juhannukseni resepti.

– Mihin aiot mennä juhannuksena, mökillekö? ovat tutut kyselleet jo kesäkuun alusta asti. – En minnekään, sillä minähän asun jo mökillä, olen vastannut. – Ja tässä lähellä on kaikki mitä tarvitsen, eli luonto.

– No keiden kanssa aiot sitten viettää juhannusta? Tuleeko paljon vieraita? he ovat seuraavaksi udelleet.

– Vietän sitä kaikessa rauhassa kaksistaan sen saman poikaystävän kanssa kuin tähänkin asti, jo liki neljä vuosikymmentä, olen sanonut.

– Miksi? Mutta juhannuksenahan pitää olla elämää! ovat jotkut huudahtaneet.

– Juuri siksi, olen hymähtänyt.

Ehdin elää enemmän, kun en jonota liikenneruuhkassa. Tai yritä nuokkua väkisin hereillä vain siksi, että on juhannus. Sillä olemme tuon poikaystävän kanssa tottuneet siirtymään unten maille jo iltakymmeneltä.

Sitä paitsi siihen mennessä on ehditty nauttia jos jonkinlaisesta juhannukseen kuuluvasta:

On saunottu, grillattu, kuunneltu käen kukuntaa, ja jopa itikoiden ininää, ihasteltu luonnon kukkasia sekä oltu lisäksi hyvinkin sosiaalisia. Kaikki lähitienoon tutut kun voi bongata yhdellä kertaa naapurikylällämme, jossa aattoiltapäivänä nostetaan perinteisin menoin juhannussalko.

Toivotan elämänmakuista juhannusta myös kaikille lukijoille!

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.