”Syntyperäinen karjalohjalainen” moitti L-U:n tekstarissa, että Karjalohjan hautausmaa on kuin heinäpelto. Hautausmaalla käydessäni ei mieleeni ole ikinä juolahtanut olevani heinäpellolla. Oikealla heinäpellolla olen kyllä ollut.

Hautausmaat ovat puistoja, joissa aika pysähtyy ja voi muistella menneitä. Jokainen hautakivi kätkee tarinan ja monet niistä ovat hienoja taideteoksia, usein tuntemattomien kivenhakkaajien töitä. Hautausmaat ovat puistoja, joissa voi tehdä retken paikallis- ja kulttuurihistoriaan ja nauttia samalla hiljaisuudesta ja kauniista kukkaistutuksista.

Haudat ja hautausmaat ovat erilaisia johtuen perinteistä, kulttuurista ja uskonnosta. Esimerkiksi kreikkalainen hautausmaa on kuin valkoisten marmorilaatikoiden meri. Omaiset huolehtivat, että ouzolasi vainajan hautapaadella on täysi. Rhodoksen vanhalla muslimien hautausmaalla hautakiviin hakatuista turbaaneista ja muista päähineistä voi päätellä vainajan ammatin. Kasakstanissa taas muslimien haudat ovat kuin savikekoja, joista uudemmat oli kalkittu valkoisiksi. Juutalaiset tuovat hautakiven päälle pikkukiven merkiksi käynnistään.

Pariisissa matkailijaa kiehtovat Montmartren hautausmaa, jossa kymmenet taiteilijat nukkuvat ikiunta. Ihailijoiden pyhiinvaelluskohteita ovat Edith Piafin ja Jim Morrisonin haudat Cimetière du Père-Lachaise´n hautausmaalla. Napoleonin arkku Invalidikirkossa on punaista karjalaista porfyyriä. Pietarissa Alexander Nevskin luostarin hautausmaa on täynnä säveltäjien, kirjailijoiden ja taidemaalareiden hautoja kauniine patsaineen.

Suomen merkittävin ja Pohjoismaiden kaunein hautausmaa-alue sijaitsee Helsingin Hietaniemessä. Sinne perustettiin 1815 ortodoksinen kalmisto, myöhemmin rinnalle tuli Suomen kaartin hautausmaa sekä juutalainen ja islamilainen hautausmaa. Neljän uskontokunnan rinnakkaiselo tekee Hietaniemestä ainutlaatuisen, ja monien merkkihenkilöiden viimeiset leposijat saavat alueen henkimään historiaa. Porin ykkösnähtävyys on Juseliuksen Mausoleumi, jonka eteisen maalaukset on tehnyt Pekka Halonen ja kappelin freskot Akseli Gallen-Kallela.

Karjalohjalla on kaksi hautausmaata. Vanhempi, Pyhän Ristin hautausmaa sijaitsee vastapäätä Unkan baaria. Alueella vuosina 1674–1861 olleiden kahden puukirkon paikalla on muistokivet. Hautoja on jäljellä kymmenkunta. Nykyinen hautausmaa on 1860 valmistuneen kivikirkon kupeessa. Kiviaitaa vasten nojaavissa kauniissa mutta ruostuneissa rautaristeissä voi havaita 1870-luvun vuosilukuja.

Julkisuuden henkilöistä merkittävin lienee Hilda Käkikoski (k.1912). Hän oli Helsingin suomalaisen yhteiskoulun historian opettaja, kirjailija ja naisasianainen. Kun Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907 valittiin 19 naista, suomalaisen puolueen Käkikoski oli yksi heistä. Hän ajoi eduskunnassa naisten samapalkkaisuutta ja kelpoisuutta valtion virkoihin. 1900-luvun alussa tutkinnot eivät riittäneet, vaan naisten piti anoa vapautusta sukupuolestaan.

Kauppaneuvos Eino Heinosen komea muistomerkki ei voi jäädä huomaamatta. Heinonen oli nuorisoseura-aktiivi, joka 1918 lähti Buenos Airesiin, loi siellä merkittävän liikemiesuran, oli taiteen ja opiskelijoiden mesenaatti ja Suomen asiaa kaikkialla edistänyt värikäs persoona.

Urpo Harva, filosofi, kasvatustieteilijä ja Suomen ensimmäinen aikuiskasvatuksen professori lepää tuonnempana, samoin Helsingin yliopiston professori Uuno Saalas, hyönteistieteilijä, kansan-valistusmies ja suomenkielisen sivistyksen edistäjä. Hän kirjoitti mm. oppikirjoja ja toimi aktiivisesti suomenkielisen Turun yliopiston perustamiseksi.

Karjalohjan hautausmaalla lepäävät vanhempani ja kaikki lapsuuteni naapurintädit ja sedät, useita opettajia ja paljon muita. Siellä lepäävät myös kaksi luokkatoveriani, Risto ja Tuula.

Kirjoittaja on harrastajakirjoittaja Karjalohjalta.