Espanja ja Italia ovat pyörittäneet muuta Eurooppaa viime päivinä miten haluavat. On sitten kyse jalkapallosta tai eurokriisin hoidosta.

Jalkapallon EM-turnauksessa kaksikko passitti muut maat yksi toisensa jälkeen katsomoon. Ne selvisivät loppuotteluun.  EU:n huippukokouksessa ne kiristivät itselleen isoja helpotuksia lainoilleen. Muut suostuivat hammasta purren. Aikamoinen kaksikko tämä Espanja-Italia lajissa kuin lajissa.

Espanjan ja Italian sunnuntaista  finaalia ei kannata isommin kommentoida. Siitä ei tullut suurta loppuottelua. Espanjan musertava voitto 4-0 kertoo jo kaiken. Italia oli surkea. Suomikin olisi sen voittanut. No, ei nyt sentään!

EM-ottelut pelattiin Puolassa ja Ukrainassa. Kisojen myöntämistä Ukrainalle arvosteltiin ankarasti. Kriitikot viittasivat maan poliittiseen tilaan. Korruptio rehottaa, aidosta demokratiasta ei ole tietoakaan, ihmisoikeudet ovat mitä ovat.

Euroopan johtajat miettivät Ukrainassa pelattavien otteluiden boikotointia vastalauseena maan menolle. Ainoaksi näkyväksi boikotoijaksi taisi jäädä  EU-komission puheenjohtaja Jose Barroso. Monet muut näyttivät  aitiopaikoilla istuvan omiaan kannustamassa. Sen minkä EU- ja eurokiireiltään ehtivät. Ei tainnut Ukrainan johto pahemmin kavahtaa Barroson poissaoloa. Tuskin sitä edes huomasivat.

Kisojen boikotointi on tehoton keino vaikuttaa Ukrainan kaltaisiin maihin. Parempi olisi käydä rohkeasti paikan päällä, tavata maan johtoa ja yrittää puhua sille järkeä. Sama koskee myös Kiinan ja Venäjän kaltaisia suurmaita, joissa demokratian ja ihmisoikeuksien kohdalla on paljon parannettavaa. En nyt heti muista, että näiden maiden kisoja minkään maan johto olisi erikoisemmin boikotoinut. Isoja ei haluta ärsyttää. Kansainväliset poliittiset ja kaupalliset suhteet saattaisivat mennä pahasti solmuun.

Espanja ja Italia ovat hyviä jalkapallossa. Ovat Euroopan kärkeä. Mutta talouttaan ne eivät osaa hoitaa. Siinä ne ovat Euroopan peränpitäjiä. Kumpikin joutuu Kreikan tavoin huutamaan muita maita apuun. Samaan hengenvetoon ne sanelevat minkälaisin ehdoin suostuvat ottamaan kriisiapua vastaan. Onpa aikoihin eletty!

EU:n viimeviikkoinen huippukokous  Brysselissä näytti karusti, miten Espanja ja Italia suorastaan kiristivät muita euromaita. Pistivät ne polvilleen.  Kaksikko vaati, että kriisilainaa ei enää myönnetä velkakierteessä oleville valtioille, vaan suoraan niiden rapakuntoisille pankeille. Eivät halunneet olla enää ikävässä välikädessä. Saksa, Suomi ja Hollanti vastustivat tätä.

Mutta joutuivat taipumaan, kun kaksikko uhkasi jatkaa löysää taloudenpitoaan ja haistattaa piut paut EU:n vaatimalle tiukalle budjettikurille. Siinä olisi voinut kaatua koko eurosysteemi. Tätä riskiä muut eivät uskaltaneet ottaa,vaan taipuivat voimattomina Espanjan ja Italian edessä. EU:n mahtimaa Saksakin.

Kuka enää tämän jälkeen kehtaa puhua yhdestä ja yhtenäisestä EU:sta? Ei kukaan! Mitä etelämmäs kartalla mennään, sitä voimakkaammin jäsenvaltiot puolustavat kansallisia etujaan. EU euroineen on syvässä kriisissä. Pahemmassa kuin koskaan.

Jotain rakentavaakin Brysselissä sentään päätettiin. Euromaat perustavat yhteisen pankkivalvojan. Virasto, vai mikä se onkaan, seuraa miten pankit käyttävät muiden myöntämiä kriisitukiaan. Koska uusi putiikki aloittaa ja minkälaisin valtuuksin, se jäi auki. Niin kuin moni muukin asia.

Näissä edestakaisin sahaavissa eurokäänteissä ei pysy enää millään mukana. Voisiko Katainen selittää meille selkosuomella missä nyt mennään. Ei kai ole liikaa vaadittu!

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.