Pakinoitsija Olli (Väinö Nuorteva) kirjoitti joskus 1950-luvun lopulla tulevaisuuden näköpuhelimista ja itse asiassa koko kännykkäkulttuurista ilkamoivan parodian, joka on toteutunut sellaisenaan. Ollaan koko ajan viestintäverkossa eikä tavata ketään missään.

Olli arveli, että irtopuhelimet muuttuvat kulutustavaroiksi kymmenessä vuodessa ja että puhelimissa on videokamerat. Vain aikataulu heitti, irtopuhelimen osalta yli 20 vuotta ja näköpuhelimen osalta yli 30 vuotta. Keksinnöt kaupallistuvat massatuotteiksi, arjeksi, hitaasti. Teknologiahan oli jo olemassa, ensimmäinen langaton puhelu soitettiin 1905 ja video- taikka televisiotekniikkakin oli pitkällä jo 30-luvulla.

Olemme edelleen kännykätön muinaisjäänne. Eilen opimme, että näköpuhelimista on todellista apua ja hyötyä kuuroille. Meillä oli kuuromykkä aamiaisvieras, joka kävi muutaman viittomapuhelun. Näköpuhelin on antanut heille yhdenvertaisuutta, se on antanut heille mahdollisuuden käyttää puhelinta ylipäänsä.

Eipä tule ajatelleeksi, että toista sataa vuotta heiltä puuttui tämä muille itsestään selvä kontaktiväline. Mutta jostakin syystä teknologian kehittäjät ja kauppiaat eivät ole missään mainoksissa tai muissa omakehuissa maininneet asiasta mitään. Voiko olla, että Nokialla, Skypellä ja muissa alan firmoissa ei ole edes huomattu, että he ovat tehneet oikean palveluksen eräälle vähemmistölle, kuuroille? Kiitetään niitä nyt kerrankin syystä.

Pelkästään kuurojen takia näköpuhelinta ei kaiketi olisi ruvettu kehittämään. Vaikka ei sitä tiedä. Sokeille nimittäin kehitettiin kirjoituskoneita huomattavasti aikaisemmin kuin näkeville.

Maailman vanhimmaksi analogiseksi tietokoneeksi on julistettu ”Antikytheran mekanismi”, ilmeisesti itsensä Arkhimedeen kehittämä 72 hammasrattaan ja viisarien muodostama salkun kokoinen laite, jonka funktiot ovat planetaario ja kestokalenteri josta näkee muun muassa auringonpimennykset ja liikkuvat pyhät.

Konetta on säilynyt yksi, ja Cicerolla on maininta sellaisesta rikkaan keräilijäystävänsä omistamana näyttelyleluna. Vehje oli kallista hienosepäntyötä ja sen funktiot voitiin hoitaa taulukoilla ja halvemmilla kosmosmalleilla. Se ei levinnyt käyttöön. Jäätiin yhden askelen päähän, yli tuhanneksi vuodeksi, siitä että kun lisätään koneistoon jouseen ladattava liike-energia, saadaan kello.

Ei se mitään, antiikin maailma tunsi periaatteessa höyrykoneen, mutta teollinen voima siitä tuli vasta tuhansia vuosia myöhemmin.

Moni kaupallinen menestystuote on ollut vahingossa saatu sivutuote. Pfizer kehitti sildenafiilin verenpainelääkkeeksi. Se ei auttanut siihen, mutta asiakkaat kertoivat kiusallisesta sivuvaikutuksesta, joka legendan mukaan melkein johti lääkkeen deletointiin, kunnes joku johtoryhmässä sanoi että hetkinen nyt. Sitä myydään nimellä Viagra.

Joka viikko joku rukoilee viestimissä uutta Nokiaa talouden veturiksi. Tehdään papereita innovaatiopolitiikasta. Luetellaan lupaavia uusia aloja, esimerkiksi bioteknologiasta on odotettu ihmealaa jo 60 vuotta.

Mutta eivät ne menestystarinat tule puitepapereita tekemällä. Paljon hyvää syntyy vahingossa, sivutuotteena ja yllättäen, loput puurtamalla.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

ja kouluttaja.