TV:ssä sanottiin, että ”aina on hyvä sää grillata”. Tämän kesän sateessa ja tuulessa grillaillessa on käynyt muutamaan otteeseen mielessä, että mainoslauseen keksijän sietäisi tutkituttaa päänsä. Tottahan se on, että totinen grillimestari kyllä grillaa silloin kun mieli tekee, kelistä välittämättä, satoi tai paistoi. Myönnetään nyt kuitenkin, ettei se grillaaminen sateessa mitään herkkua ole (grillin antimet ovat tietenkin asia erikseen).

Monet meistä pitävät kesäistä grillaamista perusoikeutena, vaikka tänä kesänä kelit ovat harrastustoimintaa haitanneetkin. Todellinen grilliruuan ystävä ei kuitenkaan näe keliä esteeksi. Ongelmat astuvat esiin vasta, kun pitäisi alkaa syödä.

Vesisateessa grillaaminen on jo luku sinänsä, mutta samassa ryöpytyksessä syöminen onkin jo toinen juttu.

Meidän kotona on sateen sattuessa jo totuttu raahaamaan grilliruuat sisälle keittiöön. Ruokapöydän ympärillä neljän seinän sisällä voi ruokailla kaikessa rauhassa turvassa kosteudelta ja viimalta.

Jokin tässä kuitenkin mättää. Liian usein huomaamme kaipaavamme jotain vasta kun menetämme sen. Ulkoilmassa syömisestä on tänä kesänä tullut sellainen asia.

Aiempina kesinä ulkona pystyi syömään silloin kun huvitti. Hellerajojen paukkuessa ei grillijuhlia järjestäessä tarvinnut ennakkoon murehtia, mitä Foreca on täksi päiväksi luvannut.

Tänä kesänä ne muutamat kerrat, kun olen päässyt nauttimaan grilliherkuista ulkoilmassa (juhannusilta ja sitä seurannut aamu vilahtavat äkkiseltään mielessäni), ruokaileminen on tuntunut pyhältä, esiaikaiselta rituaalilta, jota suorittaessa täytyy olla tietyllä tavalla nöyrä. Siinä pihalla pihviä ja perunasalaattia syödessä voi ajatella, että yhtä mielitekoani on tänä kesänä rajoitettu ankarasti.

Grilliruoka ei yksinkertaisesti maistu yhtä hyvältä sisätiloissa. Kun katson suoraan grillistä keittiönpöydälle kannettua hiiltynyttä porsaankyljystä, se näyttää eläintarhan eläimeltä, joka on tuotu pois luonnollisesta elinympäristöstään. Tunnelma on pilalla. Pihvin katsominen tuo mieleen vankeudessa elävät pandat ja yhtäkkiä ei enää olekaan nälkä. Ainakaan niin kova kuin ulkona olisi ollut.

Toivon hartaasti, että kelit pysyisivät jatkossa hyvinä. Olisi mukavaa, ettei grillatessa tarvitsisi jatkuvasti murehtia, missä tänään syötäisiin.