Kommentit
Suomi vaati vakuudet ERVV ( väliaikaisen vakausrahasto);n lainalle Espanjan pankkien uudelleenjärjestelyrahastolle (FROB).
ERVV:llä ei ole senioriteettia kuten Euroopan vakausrahastolla(EVM):llä.
Senioriteetin eli lainojen takaisinmaksun ensijaisuuden käyttö on ongelmallinen.
Pienet senioriteetin sisältävät lainat eivät pelota muita sijoittajia (mm. eläkelaitokset ja vastaavat).
Kun näiden lainojen osuus kasvaa, poistuvat muut sijoittajat markkinoilta ja EVM;n tehtäväksi jää yksin rahoittaa nämä kriisilainat. Se ei ole järkevää, joten Olli Rehnin tulkinta tapauskohtaisesta senioriteetista on parempi ratkaisu. EVM ei ole vielä toiminnassa, joten eduskunta voi käsitellä Olli Rehnin EVM tulkinnan merkityksen Suomelle uudelleen. Esimerkiksi; voimmeko vaatia vakuudet tarvittaessa myös EVM vaihtoehdossa.
Jos EKP haluaa ja pystyy rahoittamaan EVM;n kautta kriisimaita, niin EVM voi olla ratkaisu, muuten se vaikuttaa vain 'hienolta toiveelta' lainoittajana.
Suomella ei ole suuria menetyksiä tulossa esim. Espanjalta, mutta Saksalla, Ranskalla ja Iso-Britannialla on. Pitäisikö meidän tukea ennemminkin näitä maita suoraan?
Meidän pyrkimyksemme on ollut turvata vientimme.Kun Saksa, Ranska ja Iso-Britannia pysyvät ostokykyisenä, voimme myydä tuotteitamme heille. Osuutemme kokonaisuudesta ei ole suuri, mutta ei se ole suuri Espanjallekaan. Olisi mielenkiintoista kuulla Euromaiden kannanotot tähän vaihtoehtoon.
Se tie, että muodostamme 'pohjoiset' Euromaat, 'eteläiset Euromaat' ja sitten vielä muut EU-maat, hävittää koko yhtenäisen Euroopan idean. Eräs tärkeimpia yhtenäisen Euroopan tavoitetta on rauhan pysyttäminen Euroopan maiden kesken. Eri kuppikunnat romuttavat tämän tavoitteen. Todennäköisesti yhteinen talousaluekin on tällöin vaarassa hävitä.
Euro on siis säilytettävä tai sitten purettava kokonaan.
Purkamisen jälkeen alkaa varmasti uuden 'Euron' muodostaminen,koska sen edut ovat ilmeiset.
Kumpi on parempi; korjattu Euro vai uusi?
Rehnin tapauskohtaisuus-tulkinta voi olla yhtä hyvin myös vieno ilmaisu eurojärjestelmän perustavaa laatua olevasta ongelmasta: euromaiden liiallinen heterogeenisyys mm. taloudelliseen toimintakulttuuriin liittyen.
Tämä ongelmahan on nyt eräs pääongelmista, jota rahoitusmarkkinat ovat käyttäneet hyväkseen luodakseen kriisin ja jonka kriisin varjolla ne saavat sosialisoitua tappioitansa.
Kait muistatte iänikuisen hokeman: "liian suuria kaatumaan" (viitaten pankkeihin)? Tätähän meillekin niin "rakkaat" johtajamme hokevat ikään kuin standardiselityksenä. Tai pelkät uskomukselliset spekulaatiot: "Jos ei tueta, niin seuraamukset ovat tuhoisia Suomen työllisyydelle ja taloudelle ... sitä me emme kestä".
On äärimmäisen naivia ajatella, että "eräs tärkeimpiä yhtenäisen Euroopan tavoitetta on rauhan pysyttäminen Euroopan maiden kesken".
Tämä on ns. propagandistinen ja idealistinen hokema, joka on eräänä sumuverhona taloudellisen ja siihen kytkeytyneen poliittisen eliitin suunnitelmaan viedä Euroopan Unioni kohti liittovaltiota, missä todellisen demokratian vaikutus on minimoitu ja valta on etäännytettynä mahdollisimman ulottumattomiin eri maiden kansalaisista.
Tämä yhtälö mahdollistaa äärimmäisen eriarvoistuneen ja finanssisektori- ja korporaatiovetoisen Euroopan liittovaltion syntymisen, missä vain harvat ja valitut ovat todellisia päättäjiä ja ns. omistavaa luokkaa.
Kunpa ihmiset tajuaisivat mitä on käynnissä: Kokoomus, SDP ja Kesk ovat korviaan myöten naimisissa tämän tavoitteen kanssa. Keskusta on oppositiossa tullut jonkin verran ulos aidon demokratian ja tavallisia ihmisiä ajattelevan politiikan linjauksillaan.
Keskusta on kuitenkin johdonmukaisesti hallitusvallassa ollessaan ollut aina osallinen tätä poliittisen eliitin jatkumoa, mitä EU:hunkin tulee.
Siitä kaikki tämä jatkuva salailu ja epäselvyydet, sillä ilman salailua ja näennäisdemokratiaa asioita ei saada näyttämään "kutakuinkin laillisilta".
Toivotaan, että nykyhallituksemme kaatuu ja kaatuu pian. He ovat myyneet sielunsa.
Ihmisiä ajattelevaa politiikkaan tarvitaan. Ei valhetta ja petturuutta kerta toisensa jälkeen (vaalilupaukset, vaalilupausten pettäminen/pyörtäminen, kauniit selittelyt, puolitotuudet, valehtelu jne.).
Kannattaa muistaa, että kansa maksaa ja SILLÄ on limittinsä. Urpilaisen ja Kataisen limitit ovat mitä ovat mutta kansaa he eivät ole kaikella kikkailullansa ajatelleet.

















