Savonlinnan kirjeenvaihtajanne kiertää aina kaupungin puodit ja taidenäyttelyt. Shoppailu on usein antoisaa, koska kesällä voi löytää rättejä halvalla ja taideteoksia kalliilla.

Tänä kesänä kaupoissa ei ole juuri ketään ja vähät asiakkaat ovat venäläisiä. Kaupallisia taidenäyttelyitä on vähemmän kuin koskaan. Kalhama & Piippokaan ei ole enää paikalla. Torikauppiaat valittavat ettei kukaan osta mitään.

Kaupungissa on oopperavieraita melkein yhtä paljon kuin ennenkin, mutta heillä ei ole rahaa muuhun kuin välttämättömään. Ravintoloita on poistunut markkinoilta, mutta jäljellä olevissa on aina tilaa.

Pitkittyvä lama näkyy kaikessa. Linnassa yleisö on kyllä innoissaan, mutta kadulla vaisua. Useimmat vastaantulevat tuttavat haluavat puhua siitä, milloin euro hajoaa. Useimmat uskovat että se hajoaa. Moni toivoo sitä.

Oopperoihin. Aidan perinteinen ohjaus Linnassa on spektakuläärinen. Joka kerta yleisö kohahtaa kun kaupungin kaikki nuorukaiset marssivat Egyptin armeijana käytäviä alas näyttämölle. Mutta miten he marssivat. Tahdista ei ole tietoakaan, ennen se tuli itsestään.

Hollantilainen tuntui siltä kuin Savonlinnan parhaina aikoina. Daland Matti Salminen jättää näyttämöt siten, että häntä jää ikävä, eikä siten kuin monet joiden toivoisi jo lopettavan. Juha Uusitalo Hollantilaisena. Sentana Amber Wagner, ei samaa sukua, aivan fenomenaalinen ääni. Ja nämä yhtä aikaa näyttämöllä Richard Wagnerille ominaisessa tarinassa ihmisistä, jotka eivät osaa kohdata toisiaan eikä elämää.

Nettiyhteisöooppera Free Willin tärkein anti on julkisuus. Lukuisissa maissa on nyt paljon uusia ihmisiä, jotka tietävät mikä ja missä on Savonlinna, sekä lukuisia uusia ihmisiä joille on tullut käsitys oopperan tekemisen prosessista.

Itse teos ei taiteen puolelle lipsu. Uskomattoman naiivi libretto, melkoisen banaali musiikki ja vulgääri ylöspano, jos pahasti sanoo.

Mutta yleisö rakasti sitä. Säveltäjä Markus Fagerudd on sankari, sillä kollektiivin silppuvakasta hän ompeli loogisen, sujuvan ja soivan musiikin. Solistit olivat ”tehtaalla töissä” mutta kuoro lauloi loistavasti, eikä myötähäpeää oikeastaan tarvinnut tuntea.

Niin, Savonlinnan kuoro joka jälleen varasti shown Hollantilaisessa ja muussakin. Onhan sen soundi ennallaan. Matti Hyökki on valtakunnan kuoromestarien kärkeä. Mutta edellinen, Kyösti Haatanen, oli sen lisäksi teatterimies, mitä Hyökki ei ole. Ooppera on musiikkiteatteria. Tuntuu siltä että kuoromestarin pitäisi olla ohjaamisessa mukana.

Orkesteri koostuu maan parhaimmistosta, mutta viisi vuotta huonoja ja/tai laiskoja kapellimestareita on jättänyt jälkensä.

Yhteissoitto ei suju täsmällisesti. Hollantilaisenkin alkusoitossa cornot ja muut vasket harittivat pahasti. Pientä klappia oli jatkuvasti siellä täällä. Eivät tehneet sitä kun Segerstam johti.

Kun festivaalin johto nyt vihdoin vaihtuu, olisi taiteellisen johtajan Jorma Silvastin ensimmäisiä tehtäviä soittaa läpi kovan tason suomalaiset kapellimestarit ja pitää kalenteriharjoitus, että kuka johtaisi koska ja mitä. Heidän on sitten tehtävä vääpelintöitä ja kellosepänkin, purettava kaikki lattialle ja koottava kalibroituna. Kyllä se sitten siitä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.