Suomalaismenestys Lontoossa ei odotetusti ole päätä huimannut. Toivoa sopii, että joku mitali sentään Suomeenkin tulisi kansallisen itsetuntomme pelastamiseksi.

Vai onko olympiamenestyksellä merkitystä Suomelle kansakuntana? Ei varmaan kovinkaan paljoa, mutta toisaalta voidaan muistella, mitä soutaja Sanna Stenin olympiahopea Pekingissä 2008 aiheutti lohjalaisissa. Soutufinaalin puplic viewing-tapahtumassa Neidonkeitaan altaan äärellä ja mitalijuhlassa Lohjan torilla koettiin suuria tunteita. Olimme ylpeitä paitsi Sannasta, niin myös omasta lohjalaisuudestamme ja tunsimme kuuluvamme yhteen!

Vastaavanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden lohjalaisten en ole tuon sannasten-huuman jälkeen kokenut, ja kaipaankin jotain vastaavanlaista yhdistävää tekijää meille koirankakkojen ja yösuihkussakäynnin eriyttämille lohjalaisille. Vielä kerran kiitokset siitä sinulle Sanna!

Olympialaisten parhaasta suomalaissuorituksesta on tähän mennessä mielestäni vastannut karjaalainen Kaj Kunnas. Hänen uintiselostuksensa ovat olleet kertakaikkisen hienoja. Olen pitänyt aikaisemmin Kunnaksen selostuksia varsinkin jääkiekon parissa vastenmielisinä, mutta nyt olen ihastunut häneen. Tai tarkennuksena sanottakoon, että hänen selostuksiinsa!

Pekingissä Sanna Stén yhdisti lohjalaiset, Lontoossa karjaalainen Kaj Kunnas on ollut paras suomalainen.

Kunnas on rohkeasti sanonut myös mielipiteensä Suomen uinnin nykytilasta. Samaa rohkeutta olisin odottanut myös ”Turun Oraakkeli” Vesa Hanskilta, jolta uskoisin löytyvän näkemystä siihen, miksi Suomen uinti ui tällä hetkellä niin syvällä (=hiljaa).

Kovin kohu on tähän mennessä noussut naissulkapalloilijoiden tahallisista nelinpelitappioista.

Tapa, jolla pelit hävittiin oli toki tökerö, mutta itse syyllistäisin enemmän järjestelmää kuin urheilijoita. Urheilijat tavoittelivat parempia asetelmia jatkopelejä ajatellen, mikä on täysin loogista ja ymmärrettävää. Näin tapahtuu monissa muissakin lajeissa jatkuvasti.

On mielenkiintoista filosofoida, kuinka monet urheilijat rikkovat olympiahenkeä sen suhteen, etteivät tee joka suorituksessaan parastaan. Esimerkiksi Hanna-Maria Seppälä sivulajissaan 200 metrin vapaauinnissa. Hän totesi uinnin jälkeen, että valmentaja oli kieltänyt häntä uimasta täysillä, tarkoituksena oli vain avata paikkoja päämatkalle 100 metrin vapaalle. Seppälä jäi eränsä viimeiseksi, eivätkä mielestäni sulkapalloilijoiden häviämiset olleet moraalisesti yhtään sen pahempia kuin Seppälän pulikointikaan.

Eilen alkaneessa yleisurheilussa ei alku- ja välierissä lajiin katsomatta tehdä useinkaan parastaan, eli hävitään tahallaan voimien säästämiseksi loppukilpailuun.

Jokainen voikin pohdiskella pitäisikö Usain Bolt diskata, jos hän 200 metrin alkuerissä rullailee loppusuoralla, eikä aika ole alle 19,30:n.