Tiedän, Lontoossa on menossa olympialaiset. Eivätkä mitkään ”olumppialaiset”. Näidenkin kisojen aikana on monta kertaa nähty ja kuultu, miten vaikea sana tuo olympialaiset on meille suomalaisille. Jopa muutamille television ja radion ammattilaisillekin.

Asiantuntijoiden mukaan  vaikeus johtuu siitä, että sanan alussa o ja y ovat lähellä toisiaan. Kieli ei tahdo taipua, eikä ehdi muodostaa kunnolla noita kahta vokaalia lähellä toisiaan.  

Vaikeuksia on muillakin kuin savolaisilla, jotka muljauttavat vaivatta vierasperäiset sanat omalle äidinkielelleen. Rohkenen näin sanoa, koska omat juureni ovat vahvasti sydän-Savossa. En kai loukannut ketään!

Ylen Lontooseen lähettämät juontajat, selostajat ja kommentaattorit ovat selvinneet rankasta urakastaan tähän mennessä kohtuullisen hyvin, osin jopa mainiosti. Enkä tässä tarkoita olympia-sanan lausumista, vaan koko juttua.

Omasta Yle-kokemuksestani politiikan puolella tiedän, että monen tunnin suoran lähetyksen selostaminen ja kommentointi on tiukkaa ja hikistä touhua. Siinä ei saa sanojaan takaisin, vaikka joskus mieli tekisi: pitikö tuokin nyt tuolla tavalla möläyttää!

Ylen lähetyksiä on päivittäin seurannut puolisen miljoonaa katsojaa. Se kertoo, että suomalaiset ovat urheilukansaa, vaikka omien menestys on jo etukäteen tiedetty heiveröiseksi.

Legendaarinen urheiluselostaja, ”sini-valkoinen ääni” Pekka Tiilikainen osasi aikoinaan kertoa osuvasti, millä perusteella suuri yleisö arvio selostajien onnistumista. Jos Suomella meni kisoissa hyvin, olivat selostajatkin hyviä. Ja päinvastoin. Jos ei tullut mitaleja eikä menestystä, selostajat olivat surkeita.

Onneksi tuo Tiilikaisen aforismi ei taida enää päteä. Muuten kaikki selostajat ja kommentaattorit pitäisi heti surkeina erottaa. Sen verran kehno meikäläisten urheilijoiden menestys varsinkin yleisurheilun puolella on ollut, ja taitaa jatkuakin.

Urheilujohtajat nostattivat ennen kisoja suomalaistoiveita mitaleista ja pistesijoista yläkanttiin. Osa mediasta meni mukisematta mukaan. Ei ihme, että katsojat kokevat vahvoja pettymyksen tunteita ilta illan jälkeen.

Olisiko vieläkin niin, että vain yleisurheilu sankareineen on jotakin suurta ja arvostettua? Muut, vaikkapa purjehdus tai purjelautailu, olisivat sivulajeja. Menestystä niissä ei vielä korkealle arvostettaisi. Sanon vielä, sillä ne nousevat varmasti arvoasteikossa sitä mukaa kun yleisurheilun puolella laskusuunta jatkuu.

Suomalaismenestys Lontoossa on tv- kameroiden takana paljon parempi kuin niiden edessä. Kansainvälisistä tv-lähetyksistä vastaavaa kahta suomalaista on jo nyt kesken kisojen kiitelty.

Harva tietää, että Ylen Tapani Parm on näitten olympiakisojen pääohjaaja. Hänen suorat yleisurheilun tv-lähetykset menevät kansainväliseen jakeluun maailman joka kolkkaan, ei vain yksin Suomeen.

Toinen suomalainen Lontoon tv-lähetysten avainhenkilö on Ylestä eläkkeellä oleva urheiluohjaaja Kalevi Uusivuori. Hän vastaa  tuotantopäällikkönä yleisurheilun televisioinnin onnistumisesta. Uusivuori on aiemmin toiminut parinkymmenen vuoden ajan olympialaisten ja MM-kisojen pääohjaajana.

Kumpikin on niitä suomalaisia, joita arvostetaan ulkomailla enemmän kuin kotimaassa. Heillä on Lontoossa mukana oma suomalainen tiiminsä: yleläisiä tv:n huippuammattilaisia, kuvaajia, äänittäjiä ja muita. Lähetysten komentokieli on suomi.

Löin pienen laillisen vedon keihäsmies Tero Pitkämäen kultamitalin puolesta.

Satanen tulee, jos kohdalle osuu. Paljonkohan verottaja siitä nappaisi?

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.