Länsi-Uusimaassa oli suunnilleen vuosi sitten huolestunut kirjoitus Karjalohjan koulun uimarannan kunnosta. Rantatöyräällä olevien mäntyjen juuret olivat suureksi osaksi paljaana ja rankat sateet juoksuttivat maa-ainesta lisää hietikolle ja veteen saakka.

Vuosien mittaan tilanne on pahentunut ja varmaan pahenee entisestään, kun sateista ei tänäkään kesänä näytä tulevan loppua.

Mielikuvani mukaan kunnassa on ollut työryhmä pohtimassa, mitä uimarannalle pitäisi tehdä, mutta mitään ei ole kuulunut.

Nyt kunnan väki lienee vielä lomalla, mutta ideageneraattorin pyörähdettyä päässäni ehdottaisin, että rantatöyrästä myötäilemään rakennettaisiin kivipenger, jonka taakse jäävät puiden juuret voisi myös suojata maa-aineksella. Kiviaidan ja veden väliin jäisi lähes kolme metrin leveydeltä hiekkarantaa.

Kiviaita voisi olla kaareva, polveileva, muodostaen loivia looseja. Jos kivet olisivat pieniä, aita pitäisi vahvistaa betonilla. Muutoin kivet päätyvät lasten hiekkalinnojen vahvistukseksi. Nähdäkseni tuommoisia 40-senttisiä kanttiinsa kiviä tarvittaisiin pari kerrosta ehkä 60 metrin matkalle.

Polveilevan muodon idea on jäänyt mieleeni Gaudin Parc Qüellista Barcelonassa, mutta vain muoto. Gaudin aidathan on päällystetty erivärisillä mosaiikkipalasilla.

Pengerrysesimerkkejä löytyy toki lähempääkin, esimerkiksi Mustikkamaan uimaranta mäntyineen Helsingissä on suojattu juuri kiveyksellä. Ja toisaalta, kiviaitojen rakentamisesta on näyttöä Karjalohjan harjun rinteessä melkein joka tontilla. Eikä niitä kiviä ole hakattu muotoon, vaan käytetty semmoisenaan. Sitä paitsi graniitti ja gneissi ovat kumpikin kauniita kivilajeja.

Kysymys on myös siitä, saako kiveä ottaa ja mistä. Uuden paloaseman rakennustyömaalta näyttäisi löytyvän runsaasti ylimääräistä maa-ainesta, muun muassa juuri isoja kiviä. Joutaisiko sieltä kiviä ainakin hyväksi aluksi, vai onko niille suunniteltu muuta käyttöä?

Kuljetus pitäisi myös järjestää, mutta ei millään isolla maansiirtokoneella eikä kuorma-autollakaan. Niiden kulku harjun poikki on torjuttava kerta kaikkiaan, nyt ja aina.

Ainakin yhdet portaat pitäisi rakentaa. Niiden pitäisi tietysti olla kiinteät ja tukevat.

Ja sitten on tuhannen taalan kysymys: löytyisikö talkooväkeä? Vielä 1960-luvulle saakka oli tapana, että kirkonkylän miehet rakensivat talkoilla kunnan ”kivirantaan” aina alkukesästä laiturin. Sitä käytettiin venelaiturina, lapset kävivät pohjan terävistä kivistä huolimatta siitä uimassakin, mutta ennen kaikkea sitä käytettiin ahkerasti matonpesuun ja pyykkien huuhteluun.

Siihen aikaan vielä äitien pyykkipadat höyrysivät rannoilla. Nyt on kaikenlainen pyykinpesu kielletty Puujärvessä vesien säilymiseksi puhtaana ja se on hieno asia.

Talkoohenkeä on Karjalohjalta löytynyt ihan äskettäinkin: vanhan tiilitehtaan kunnostus on edennyt hyvän loikan.

Uimarannasta vielä. Ei olisi pahitteeksi, jos rannassa olisi myös hyppyponttooni tai vastaava sekä jonkinlainen systeemi kenkien saamiseksi jalkaan hiekattomina.

Venelaituria ei mielestäni tarvita, sen sijaan sellaisen voisi rakentaa kirkkojen luokse kunnan rantaan, vai tulisiko siitä liikaa liikennettä lasi- ja kivikirkkojen väliin? Veneilijöiden ei tällöin tarvitsisi jättää venettään kummallekaan uimarannalle.

Mutta ensin pengerrys koulun rantaan, mieluummin ennen kuin Karjalohja liitetään Lohjaan. Luulenpa, etteivät ideageneraattorin kirskahdukset kuulu Lohjalle asti kovin helposti.

Kirjoittaja on harrastajakirjoittaja Karjalohjalta.