Johan on aikoihin eletty! Syvässä talouskriisissä rämpivä Italia on alkanut opettaa meille, miten EU:ssa pitää käyttäytyä. Paraskin opettaja. Maa istuu itse luokan takarivissä ja kaipaa tukiopetusta. Rajansa kaikella, myös Italian äksyilyllä.   

Italian pääministeri Mario Monti vieraili Suomessa toissa viikolla. Hän tapasi presidentti Niinistön, eduskunnan puhemiehen Heinäluoman ja pääministeri Kataisen. Vierailun aiheena oli EU:n ahdingot ja euron kriisi. Suomella ja Italialla on jyrkästikin poikkeavia näkemyksiä siitä, miten Euroopan ongelmat pitäisi ratkaista.

Montin ja Kataisen keskusteluja on kuvattu syvällisiksi, rakentaviksi ja positiivisiksi. Kataisen mukaan Suomi ja Italia ymmärtävät tapaamisen jälkeen toisiaan paremmin.

Tuskin Montin kone oli Helsinki-Vantaan kentältä noussut, kun  alkoi jo kuulua vähän toisenlaista tekstiä.  

Monti oli ennen Suomen-matkaansa antanut saksalaiselle laatulehdelle Der Spiegelille haastattelun EU:n sekamelskasta.

Hän haukkui siinä Suomen pahanpäiväisesti. Italian pääministerin mielestä Suomi on EU:n häirikkö. Hallituksemme aiheuttaa hänen mukaansa vakavaa haittaa kyseenalaistamalla toistuvasti EU:n huippukokouksissa saavutetun yhteisymmärryksen pari päivää kokousten jälkeen.

Eikä tässä vielä kaikki. Monti moitti EU- maiden hallituksia siitä, että ne sitovat kätensä liiaksi omien parlamenttiensa päätöksiin. Hallitusten pitäisi hänen mielestä toimia väljemmin ja itsenäisemmin. Eli vähät välittää parlamenteistaan. Tulkintani saattaa olla vähän kärjekäs, mutta vain vähän. Siihen suuntaan hänen ajatuksensa kulkevat.

Kaikki muut Montin heitot voi ohittaa olankohautuksella, mutta ei tätä parlamentti-kohtaa. Hänhän suorastaan väheksyy kansanvaltaa ja sitä kautta demokraattista menoa. Tämä moite koskee erityisesti niitä maita, joissa parlamenttien rooli EU-asioissa on vahva. Sellaisia kuin Suomi ja Saksa.

Iso meteli monessa EU-maassa Montin puheista tietysti syntyi. Yleisesti ihmeteltiin miten Italian pääministeri voi suustaan  tuollaista päästää. Hän johtaa Italiassa virkamieshallitusta. Tämä ei kuitenkaan riitä selitykseksi.  

Montin esikunta kiirehti kertomaan, että Spiegel-haastattelu oli tehty ennen hänen Suomen-vierailuaan. En yhtään ymmärrä miten sillä voisi selittää ja keventää haastattelun sisältöä. Sanottu, mikä sanottu. Varsinkin kun lehti paljasti, että Monti oli hyväksynyt haastattelun Suomessa käyntinsä jälkeen ja oli sitä jopa laajentanut. Se siitä selityksestä.

Italian Suomen suurlähettiläs Giorgio Visetti yritti myös silotella Montin puheita. Hän huomautti, että haastattelussa esitetyt Italian pääministerin kommentit liittyivät edellisen EU-huippukokouksen jälkimaininkeihin. Niin ne pitää suurlähettilään mukaan lukea ja tulkita.

En taaskaan ymmärrä. Monti syytti Suomea EU:n horjuttamisesta. Ja siitä, että Kataisen hallitus seurustelee liikaa eduskunnan kanssa. On aivan samantekevää, missä ja koska Italian pääministeri on Suomea noin rankasti sättinyt. Selittelyt ovat selittelyjä. Ne eivät enää auta. Niissä on hapan jälkimaku.

Katainen tyytyi julkisuudessa kommentoimaan kiltisti: Monti olisi saanut jättää Suomi-moitteet haastattelustaan asiattomina pois. Korrektisti sanottu. Kuka kehottikaan aikoinaan, ettei pidä provosoitua jos provosoidaan? Taisi olla presidentti Koivisto. Sopii hyvin ohjeeksi vieläkin. Toisaalta, rajansa kaikella.

Italian pääministeri leimaa Suomen EU:n häiriköksi. Voisi putsata ensin omat nurkkansa ja syytellä muita vasta sitten jos aihetta olisi.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.