Pöyhkeily romukoppaan, oma kieli kunniaan

Suomen kieli on monien sitä osaamattomienkin mielestä erittäin kaunis, pehmeästi polveileva rikas ja kuvaileva. Kun sanomme pyryttää, tiedämme heti millaisesta lumisateesta on kyse. Lukuisat murteet rehevöittävät vielä kielemme rikkautta, kun kymenlaaksolainen sanoo "miä rönäsin", pitkiä selityksiä ei tarvita, sanoja kaatui ja häneen sattui.

Kieli elää, muuttuu hiljakseen. Valitettavasti ei aina parempaan suuntaan. Matkitaan sanajärjestyksiä muista kielistä, yhtiöt muuttavat nimensä oudoiksi ulkomaanhöpötyksiksi, joita suomalainen ei osaa lausua, ei ymmärrä yhteyttä, esimerkiksi Cramo, mikä se on? Onko kansallinen itsetuntomme niin heikko että häpeämme omaa kieltämme? Omien yhtiöittemme nimiä? Eihän Nokiakaan hävennyt ja menestyi? Miksi monille yhtiöille on tullut pakokauhu hienomman perään? Luottamuspula itseensä?

UUDENVUODEN TOIVOMUKSIA. Älkäämme rienatko kaunista kieltämme seuraavilla sanoilla, älkäämme aloittako sanottavaamme näillä turhilla lipilaarumeilla.

1. Sanokaamme niin… nythän on niin...

2. Elikkä...

3. Lähtökohtaisesti…

4. Puitteissa...

5. Hulvaton

6. Pitkässä juoksussa…

7. Jos näin voisin sanoa…

8. Emme ole tässä asiassa jäniksen selässä…

9. Rökäletappio

10.Totuushan on että..

SUKKABONGAUS. Lintubongaus ei olekaan ainoa bongauksen laji, kuten olen luullut. Pilvibongauksesta kuulin hiljattain, tietämättäni olen harrastanut sitä. Nyt siitä on ilmestynyt kirjakin, hienoa.

Sukankutomisen myötä olen alkanut bongailla villasukkia; pääministerimme työskentelee villasukat jalassa, Katri Helena parsii rakkaita sukkiaan ja toivoo pukilta lämmittävät sukat. Sivareille olen kutonut villaiset varpaiden lämmittimet, bongasin sen viestin netistä. Viime vuonna Suomessa syntyville vauvoille kehotettiin kutomaan sukkia. Olisikohan seuraava bongaus eduskunnan suuressa salissa istuvien villasukista. Täyttyisiköhän sali villasukkakansasta?

Hyvää sukkavuotta! Ja kielen kaunistusvuotta!