Joulukuusi

Kuusi sisällä, onhan se aika outoa. Toisaalta tuomme juhannuksena koivuja sisälle tai ainakin ovenpieleen. Miksi? Metsäläisiä? Menninkäisiä?

Jouluna kuusi sisällä, se on itsestäänselvyys, kukaan ei oudoksu sitä, pikemmin jos kuusta ei olisi.

Lapsuuteni kuusen joku toi, ehkä Porkkana-Ville, joka kasvatti muutkin vihreät meille kyläläisille.

Kuusi koristeltiin omenin, karamellein, vastavaletuin kynttilöin ja kaiken kruunasi lumi. Sen teimme suolasta ja vedestä, valelimme suolavellin kuusen oksille ja aamulla kuusi kimalsi valkoisenaan, juuri ennen kaatumistaan, tuleen syttymistään. Jälleen kerran äiti oli innostunut laittamaan ”lunta” liikaa ja suolan paino kaatoi kuusen ja kynttilät sytyttivät sen suloiseen roihuun.

Me lapset emme surreet edes kuusenkarkkien puolesta, kauniiden paperien sisällä oli vain puupaloja.

SIUNTION KUUSI. Muutettuamme Siuntioon, vappuna, aloin jo katsella lähimetsän kuusia. Otin selvää metsän omistajasta ja sain sovittua Pickalan kartanon kanssa: saan varastaa kuusen joka joulu.

Aaton aaton aattona alkoi vikinä, halusin hakea kuuseni syntymäpäiväkseni, koristella ja sytyttää kynttilät. Mieheni haluaisi kuusen vasta aattona... aina se haetaan synttäreilleni, sillä aattonahan riittää puuhaa.

Kuusen koristelussa olen ailahtelevainen. Ensin halusin käpykuusen ja siihen vain kynttilät. Sitten seurasi prahalainen kuusi. Olin tuonut Prahasta kaikkea kiiltelevää, kuusta tuskin näkyi kimalteiden keskeltä. Se oli kuusien häväistys.Sitten seurasi olkikoristeinen, melko vaatimaton joulukuusi. Ja paras oli sulkakuusi, kuusessa oli vain kynttilät ja kaiken peitti sadat linnunsulat, se oli kaunis kuusi. Seuraava oli sanomalehdistä leikkaamani suikaleet, jotka taittelin haitareiksi, kuin pliseeratuiksi hameeksi kuusellemme.

Olisikohan tänä vuonna kuusen kunnian vuoro, ei hörötyksiä; kuusi ja kynttilät, ehkä pari vanhaa koristetta.

KINKKU. Jos kuusi on kunkku, niin ei kinkku kauas siitä jää. Meillä kinkku paistetaan puulämmitteisessä leivinuunissa ruiskuoreen peiteltynä. Aaton aattona peittelen kinkkukunkun ruiskuoreen ja perhe kirjoittelee kuoreen joulutervehdyksiä. Kinkku uuniin ja aamulla siemaisen ensimmäiset rasvat kinkkuvadilta, ennen kuin vedän sen uunista. Silloin joulu on parhaimmillaan. Illemmalla kastelemme kinkusta valuneeseen rasvaan kuoren kappaleita ja lämmin glögi täydentää alkavan joulun hurmion.

Riisipuuro on tietty kypsynyt uunissa yön. Välillä korpuksi asti... Imelletty perunalaatikko kypsyy ja me, haudoilla käytyämme, hiljennymme joulurauhan julistuksen myötä joulun viettoon.

Lahjat? Eköhän tässä ollut lahjoja yllin kyllin.

RAUHAISAA JOULUA TEILLE KAIKILLE!