Rasvainen juttu

Puoliso oli haukkaamaisillaan napostelupiparia.

– Varo, siinä on transrasvaa, huomautin.

– Mitä se on? mies ihmetteli ja jäi tuijottamaan kysyvästi keksiä.

– Teollisesti kovetettua kasvirasvaa, joka tukkii verisuonet.

– Oho? puoliso henkäisi ja työnsi piparin hämmentyneenä suuhunsa. – Jospa minä laitan sitten mikropopkorneja.

– Ei-ei-ei! huudahdin. – Niissä niitä kavalia rasvoja vasta onkin.

– Entäs jäätelössä? Ei kai siinä sentään ole?

– On-on, ainakin kasvirasvajäätelössä. Ja ilmeisesti muissakin jäätelöissä.

– Mitä minä sitten syön? mies huokaisi syvään.

– Ota omena, virnistin.

TV1:n taannoinen MOT-ohjelma rasvasi rasvajutullaan myös kansalaisten kielenkannat. Sillä riittäähän siinä äimistelemistä, etteivät läski ja voi kuulemma olisikaan syypäitä sydän- ja verisuonitauteihin, kuten vuosikymmeniä on saarnattu.

Valtimoita tukkivaksi roistoksi on sen sijaan väitetty muun muassa transrasvahappoja eli kovetettuja kasvirasvoja. Niitä on salakavalasti valmisruoissa, -leivonnaisissa ja vastaavissa tuotteissa, missä on rasvaakin.

Mutta hetkinen, transrasvojahan on myös läskissä ja voissa. Vaan ei hätää. Niillä pitäisi päinvastoin olla terveyshyötyjä.

Märehtijöiden lihasta ja maidosta saatava transrasva eli CLA (konjugoitu linolihappo) kun on luonnon luomaa. Sitä on puristettu jopa pillereiksi, jolla poltetaan rasvaa pois! Sen uskotaan ehkäisevän myös astmaa, allergioita, syöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja.

Tutkijat eivät kumminkaan ole yksimielisiä siitä, onko voi vaarallista vai ei. Toiset julistavat sen yhä pannaan, toiset taas suorastaan ylistävät.

Kuinka tämmöinen tavallinen tallaaja voisi tietää, ketä uskoa?

Jonkin aikaa yritin tihrustaa elintarvikkeiden olemattoman pienellä präntättyjä tuoteselosteita. Yritin ymmärtää, ovatko nuo sapuskat ihmisravinnoksi kelpaavia vai ei. Tunsin hämmentyväni vain lisää.

Päätin sen sijaan luottaa omaan maalaisjärkeeni.

Tuumin, että onhan maamme maaseudulla syöty jo iät ja ajat oikeaa voita ja juotu rasvaista maitoa. Jos ne olisivat olleet tappavan vaarallisia, olisi maaseutuväki kuollut sukupuuttoon aikapäivää sitten. Sitä paitsi EU:n maatalouspolitiikka sekä omat päättäjämme tyhjentävät maaseutua tehokkaammin kuin mikään rasva.

Omasta kyökistäni löytyy siis yhä voita. En tosin mäjäytä kattilaan koko nyrkillistä, kuten eräässä sketsissä opastettiin, vaan noin ruokalusikallisen. Se riittää antamaan oman arominsa.

Liruttelen keitoksiini myös kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä. Niiden hyödyistä taitavat tutkijatkin olla yhtä mieltä – kunhan ei intoudu läträämään liikaa noillakaan rasvoilla.

Vuosikausia sitten siirryin kevyisiin kumijuustoihin, vastoin maalaisjärkeäni. Yritin uskotella itselleni, että kyllä niihin aikanaan tottuu. Ja pöh.

Kuinka tervettä voi muka olla elämä, joka ei maistu miltään!