Tämän lehden päätoimittaja peräänkuulutti jokin aika sitten pääkirjoituksessaan poliittisilta päättäjiltä arvokeskustelua. Jos tulkitsin oikein, hän kaipasi myös jämäkkyyttä päätöksentekoon ja tiedottamiseen. Päättäjien lisäksi hän haastoi arvokeskusteluun myös Lohjan kaupungin virkamiehet.
Olen pitkälti samaa mieltä päätoimittajan kanssa. Haastaisin päättäjien ja virkamiesten lisäksi pohdintaan mukaan vielä alueen median, koska uskon, että pyörimme pitkälti saman pöydän ääressä tässä asiassa.
Kaikkien tavoitteena on varmasti mahdollisimman menestyvä, positiivinen asukas- ja yrittäjäystävällinen Lohja? Yhteinen tahtotilamme on varmasti luoda Lohjasta positiivinen mielikuva, joka ei perustu negatiivisiin otsikoihin tai haukkuja täynnä olevaan yleisöosastokirjoitteluun?
Asukkaiden hämmennystä lisäävät vielä uutiset ja mielikuvat huonosta ja sekavasta päätöksenteosta tai kuten viime aikoina uutiset kaupungin markkinointistrategiasta.
Oikealla ja ajanmukaisella tiedolla varustetut asukkaat ovat voimavara, heidän mielipiteensä tulisi aina toimia viimeisenä puskurina päätöksenteossa ja vakuutena siitä, että olemme tekemässä oikeita päätöksiä. Jos näin ei ole, on syytä vaihtaa suuntaa, tarvittaessa siihen täytyy riittää rohkeutta.
Arvot on hieno ja kunnioitusta herättävä sana, mutta mitä ne arvot oikein ovat? Joidenkin määritelmien mukaan arvo on yksinkertaisesti haluttu tahtotila. Tämä tahtotila voi olla moraalinen, oikeusarvo tai vaikkapa sosiaalinen arvo.
Tasa-arvo, itsensä toteuttaminen ja yksilöllisyys ovat meille suomalaisille tärkeitä arvoja. Siitä, näkyvätkö nämä kaksi viimeistä arvoa meidän lohjalaisten päätöksenteossa ja valtakunnan politiikassa jo liikaakin, voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä.
Yllättäen oikeudenmukaisuus ja muut moraaliset arvot eivät yllä kovin korkealle suomalaisten arvoasteikossa, ja tämä ikävä kyllä näkyy ja tuntuu poliittisina päätöksinä liian monen suomalaisen ja lohjalaisen arjessa.
Mitä ne arvot oikein ovat?
Poliittiset arvot ovat vaikeasti määriteltävissä, ja ovatkin kullekin poliittiselle ryhmälle ja yksilölle hyvin erilaiset, siksi niistä keskustelukin on kovin vaikeaa. Se mikä minulle on tärkeää voi toiselle olla täysin yhdentekevää, päätöksenteossa enemmistön tahtotila voittaa ja politiikassa tätä kutsutaan demokratiaksi.
Julkilausumia on lehdissä viime aikoina ollut milloin mistäkin, koulujen lakkauttamiset ja palveluverkko ovat saaneet uuden haastajan kaupungin markkinoinnista ja mm. tenoripäivistä.
Ikävä kyllä jutut tuntuvat lehdestä luettuina usein siltä kuin ne olisivat repäisty irti kokonaisuudesta. Asiakokonaisuudesta irrallisina ne usein herättävät vain hämmennystä, eikä tällainen tiedottaminen ei ole kenenkään edun mukaista. Siinä on oppimisen paikka kaikilla asianosaisilla.
Tiedotteen antajilla on mielestäni velvollisuus korjata suoranaiset virheet – viittaan tässä Lohjan markkinointiin liittyvään tiedottamiseen. Tosin lehdessä esillä ollut virheellinen slogan oli virkamiesten alkuperäinen esitys, joka ei alun perinkään saanut kannatusta päättäjiltä, joten lieneekö tässä kysymys siitä päätoimittajan peräänkuuluttamasta johtajuudesta? Kuka vie ja ketä?
Tämä on tosiaan arvokeskustelun ja oppimisen paikka. Johtajuus on aina jollain, jos se ei ole siellä missä sen kuuluisi olla niin sen ottaa aina joku/jotkut. Valtuutettuna odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia, ensimmäisen kerran kymmenen valtuustovuoteni aikana puheenjohtajan nuijaa tulee heiluttamaan henkilö, joka ei ole kaupungin nykyinen tai entinen työntekijä. Saa nähdä minkälaiset tuulet sitten puhaltaa.
Lopuksi on aika siirtää ajatukset arkisempiin asioihin: Tein viikolla ruuaksi uunimakkaraa perunamuusin kera. Ruokailun päätyttyä poikani lautasella oli koskematon makkaranpätkä, ja kun kysyin, miksei makkara maistu, sain vastaukseksi ”että en oikein ole noita makkaramiehiä”.
Niinpä, tiesinhän minä, että poikani on enemmän kalamiehiä. Jonkinasteinen pienen miehen kannanotto omiin arvoihin tämäkin, joten tarjoan seuraavaksi muusin kanssa kalaa. Joskus on ihan viisasta kuunnella toisen tarpeita ja tahtotilaa, silloin ehkä omakin tahtotila tulee paremmin kuulluksi.
Kirjoittaja on lohjalainen kaupunginvaltuutettu (vas).
