Helsingin Sanomat kertoi taannoin bisneksestä, joka tekee tuloaan perusopetukseemme. Opettajia palkkaava kaupallinen yritys TutorHouse tarjoaa yksityisopetusta niin koko peruskoulun ajalle kuin myös lukioon ja ammatilliseen opetukseen.

Opetus on tarkoitettu sekä oppimisvaikeuksissa oleville että myös lahjakkaimmille, jotka haluavat menestykselleen vielä lisää tehoa. Opetusta voivat ostaa myös lasten vanhemmat, että paremmin pystyisivät neuvomaan jälkikasvujaan. Opetus tapahtuu pääsääntöisesti opetettavan kotona.

Kotona tapahtuvalle opetukselle yritys haluaisi oikeutta kotitalousvähennykseen, jotta kodit hanakammin tarttuisivat tarjontaan. Ehkä tarttuisivatkin, kun saisivat verohelpotusta. Ja yritys nettoaisi hyödyn korottamalla nytkin jo huippukorkeita tuntihintojaan: 70 euroa tunti, 120 euroa kolmen tunnin opetusrupeama.

Yrityksen toimitusjohtaja Pekka Impiö on aiemmin toiminut sekä peruskoulun että lukion opettajana. Todennäköisesti muutkin toimijat ovat päteviä opettajia, osa opettajavirkansa ohella lisätienestiä haluavia. Erikoista on, että yrityksen asiantuntijana toimii Vantaan Koivukylän yläkoulun rehtori, joka ei näe mitään ristiriitaa oman työnsä ja bisneksen välillä. Näkeekö sitä ristiriitaa Vantaan kaupungin opetustoimikaan?

Rehtorin mukaan yritystoiminnassa mukana oleminen ei ole vähentänyt hänen intoaan oman koulun tukiopetuksen järjestelyyn? Toteaa kyllä, että jopa puolet oppilaista hyötyisi tällaisesta yksityisestä opetuksesta koulun rinnalla. Samalla myöntää opetuksen olevan sen verran kallista, ettei siihen kaikilla ole varaa. Oma lapsi kylläkin on ollut yrityksen lisäopetuksessa, vaikka koulunkäynti muutenkin sujuu hyvin.

Ovatkohan tietyt bisneshakuiset opettajat ottamassa mallia lääkäreiden yrityksistä? Perustetaan opetuksen reppufirmoja. Keskitytään varakkaiden, maksukykyisten perheiden yksityisopetukseen. Yritysten osakkaina muutetaan tienestejä pääomatuloiksi ja helpotetaan verotusta. Samalla unohdetaan koko pedagoginen periaate, ajatus kaikille lapsille tarjottavista yhtäläisistä oppimismahdollisuuksista?

Tämä yksityinen lisäopetus, tukiopetus, tullee laajentuessaan muodostamaan arveluttavan takapakin sille perusopetukselle, joka meille on kehitetty kolmenkymmenenviiden viimeisen vuoden aikana. Olemme halunneet taata kaikille lapsille ja nuorille heidän vanhempiensa varallisuudesta riippumatta yhtäläiset oppimismahdollisuudet.

Jo seuraavana päivänä edellisen uutisen jälkeen sai lukea merkittävien vaikuttajien kannanottoja, onneksi. Eduskunnan verojaoston puheenjohtaja Mika Lintilä (kesk) ja eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsen Sanna Lauslahti ( kok) tyrmäävät kumpikin ajatuksen kotitalousvähennyksen, siis verovarojen kohdistamisen tähän yksityisopetukseen. Jos ylimääräisiä varoja voidaan osoittaa, pitää ne suunnata perusopetuksen turvaamiseen, toteaa kumpikin. Tuohon toteamukseen pitäisi jokaisen niin valtion kuin kuntienkin päättäjien ymmärtää yhtyä.

Opetusalan Ammattijärjestön, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen antaa lausunnon, joka lienee tarkoitettu myös johtamansa järjestön jäsenille: ”Tässä on uhattuna koulutuksen tasa-arvo. Ne, joilla on rahaa, hankkivat lapsilleen yksityisopetusta. Ei sellaista suuntausta pidä vahvistaa verovähennyksillä.”

Mielipideosastossa HS 13.9.10 kasvatustieteiden maisteri, tutkija Saila Poulter kirjoittaa: ”Kysymys ei ole pelkästään tukiopetuksen siirtymisestä yksityisten yritysten nimiin. Kyseessä on askel suuntaan, jossa koulutuksen kautta on tarkoituksenmukaista ja hyväksyttävää tuottaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta: se menestyköön, kenen isillä on varaa maksaa. Oireellista perusopetukseen astunut bisnes-eetos on siksi, että kasvatuksen ammattilaiset itse näyttävät oleva muutoksen agentteja.”

Taidatkos sen selkeämmin sanoa!