Sivistynyt ihminen

Aamuhämärässä koiramme nuolee varpaitani, tiedän mitä kello on, puoli viisi ja Länsi-Uusimaa ja Hesari ovat postilaatikossa. Tohvelit jalkaan, vai voisiko jo mennä paljain jaloin, yöpaidassa? Naapurithan eivät ole vielä heränneet, eivät näe minua ja koiraani vaikkei meillä ole parhaat päällämme,eikä minulla ripsiväriä, ei huulipunaa ja tukkakin on kampaamatta. Nalli koiraakaan en ole vielä jaksanut kammata.

HOMSSANTUU

Äitini sanoi ettei sivistynyt ihminen mene ihmisten ilmoille homssantuuna, kuten minä tänä aamuna, sellainen ei anna oikeaa vaikutelmaa perheestä; sivistynyttä. Nyt toivon ettei naapuri näe minua, etten häpäise perheemme mainetta. Sellainen saattaa vielä olla, maine.

Silloin nuorena se nauratti, homssantuu ja sivistys. Mutta millainen on sivistynyt ihminen?

INKEROISISSA,

tehdaspaikkakunnalla jossa kasvoin, oli patruuna, sikaaria polttava Tampellan johtaja jota kaikki kunnioittivat ja hieman pelkäsivät. Kun hän mörähti kaikki polvistuivat, ainakin henkisesti. Hänessä oli kuitenkin jotain jonka oletin sivistykseksi; hienostunut käytös alaisiaan kohtaan, siisti pukeutuminen, ei koskaan räyhäämistä alaisilleen, ei puhutellut heitä alentavasti, katsoi aina suoraan silmiin, antoi vaikutelman tasavertaisuudesta, huomioi toiset ihmiset.

SIVISTYSTÄ

Ihailen pieniä eleitä kuten esimerkiksi kädestä tervehtiminen, joka on itsestään selvyys kun matkaamme meren yli Ruotsiin, Tanskaan, Ranskaan. Lapsetkin katsovat silmiin ja käsitervehtivät. Nämä pienet eleet eivät maksa mitään, mutta kertovat paljon kasvatuksesta, sivistyksestä.

Me ihailemme kansainvälisillä koulusaavutuksillamme, Pisa- pisteillämme, mutta vaikenemme nuorisomme pahoinvoinnista. Voisiko tavalliset käyttäytymistavat, kohteliaisuudet toisia ihmisiä kohtaan auttaa ujoja, epävarmoja nuoriamme? Pelkkä numerotieto, ulkoaopittu pänttäys, opittu tieto, on kylmää, käyttökelpoista tietoa, osa sivistystä kylläkin.

Ihminen voi olla erittäin sivistynyt ilman korkeakouluopintoja. Sielun sivistys on harvinainen lahja. Siitä ei saa kouluarvosanoja, ei Pisa- pisteitä. Arvostaako koululaitoksemme sivistyksen siemenen kylvämistä nuorisoomme? Vai arvostaako se vain kylmää, raakaako tietoa, pärjäämistä, olla parempi kuin toinen, keinolla millä hyvänsä?Nuorison pahoinvoinnilla?

Ja kuka asetti ehdot?