Raaseporin-Inkoon merituulipuisto hakee muotoaan

RAASEPORI | Onko Raaseporin ja Inkoon edustalle suunniteltu tuulivoimapuisto haitaksi maisemalle?

Kuinka kauas kuudenkymmenen tuulimyllyn puisto näkyisi?

Merellä Smörskärin saarelta aukeaa näkymät avomerelle. Parin kilometrin päähän saattaa tulevina vuosina kohota 150 metriä korkeita tuulimyllyjä. Toisessa suunnassa horisontissa häämöttävät Inkoon voimalaitoksen piiput.

Barölandetin pienemmän tuulimyllyn lapojen pyörähtely näkyy saarelle saakka.

– Sisäsaaristossa puut peittävät näkymät, vakuuttaa Suomen merituuli Oy:n toimitusjohtaja Tomi Mäkipelto.

Suomen Merituuli Oy ja Helsingin Energia veivät toimittajia tiistaina venekyydillä tutustumaan merituulivoimapuiston alueeseen.

Käynti paikan päällä oli ensimmäinen kerta myös Mäkipellolle sekä Helsingin Energian ympäristöpäällikkö Martti Hyvöselle.

Hankkeesta on kesän lopussa tulossa nähtäville ympäristövaikutusten arviointiselostus ja seuraavaksi on yleiskaavan laadinnan vuoro.

Suunnitelmia on käyty esittelemässä jo Inkoon valtuustossa. Seuraavaksi kiertokäyntejä on luvattu järjestää Raaseporin valtuutetuille.

– Jos kansalaiset haluavat, ehdottomasti järjestämme käyntejä paikan päälle myös yleisölle, lupaa Mäkipelto.

Tuulimyllyjen sijoittumisen ja näkyvyyden havainnollistamiseksi on tehty kuvasovitteita, jotka löytyvät Suomen Merituuli Oy:n internetsivujen kautta.

Uusimmissa suunnitelmissa myllyjä on viety hieman kauemmaksi etelään ja levitetty itään. Kuusikymmentä myllyä sijoittuu alueelle neljään eri kokoiseen ryppääseen, joista puolet on Raaseporin, puolet Inkoon alueella.

Sijoittelulla on pyritty vähentämään vaikutuksia maisemaan.

– Tuulivoimalat tulevat avomerelle, eivätkä ne näy sisäsaaristoon, painottaa Mäkinen.

Hankkeen vastustaa Pro Barösundin saaristo -yhdistys, jonka puheenjohtaja on Heikki Martela.

Martelan oma mökki on yksi niistä muutamasta kymmenestä, joilta on näkymä tuulivoimapuiston alueelle.

Martela arvelee, että haittaa koituu sadalle huvilalle. Hankkeen vastaavien omat arviot vaihtelevat kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen.

– Muista kolmesta tuhannesta mökistä niitä ei näy. Se voi olla pettymys, sanoo ympäristöpäällikkö Hyvönen.

Hyvönen korostaa, että voimalat tuottaisivat sähköä merkittävän määrän.

Alueen 60 tuulivoimalasta saisi vuodessa sähköenergiaa saman verran kuin Salmisaaren hiilivoimalasta Helsingissä.

– Se vastaa yli 350 000 kerrostaloasunnon tai yli 40 000 sähkölämmitteisen omakotitalon vuotuista sähkönkulutusta, täsmentää Hyvönen.

Mäkipelto vakuuttaa, että tuulivoimaloiden äänet peittyvät meren ääniin, eivätkä missään nimessä kantaudu huviloille asti. Melua on mallinnettu matemaattisesti.

Martela arvelee, että punaiset vilkkuvat valot ja valkoiset valot muuttavat osaltaan tunnelmaa meren äärellä.

– Hämärässä ja pimeässä niistä tulee valomeri.

Parempi paikka tuulimyllyille olisi Martelan mielestä jo valmiiksi pilatut paikat, kuten teollisuusalueet.

Martela epäilee, että huonon talouden kanssa painiville kunnille tuulivoimalat ja niiden tuomat kiinteistöverot ovat suuri houkutus. Suunnittelua ja sijoittelua pitäisi kehittää valtakunnallisella tasolla.

Kaikille saariston asukkaille tuulimyllyt eivät kuitenkaan ole vihollisia.

Vierailijoita kuljettava barösundilainen taxiveneilijä Tryggve Henriksson ei vastusta tuulimyllyjä, vaan arvelee, että suuri osa paikallisista suhtautuu asiaan neutraalisti.