Suuri paasto

Kristillisessä kirkossa on alkanut paaston aika. Ortodokseilla se alkoi laskiaissunnuntain iltana, roomalaiskatolisessa ja luterilaisessa kirkossa ns. tuhkakeskiviikkona.

Paasto on jotain sellaista, joka on monen mielessä pelkkä ruokapöydässä tapahtuva muutos. Joillekuille se voi merkitä vain dieettiä, erilaista ruokavaliota jonkin erityisen syyn tähden, useimmiten ulkonäön ja joillekin terveyden tähden. No, nekin ovat hyviä syitä paastota. Terveys on meille kaikille tärkeä asia ja, rehellisyyden nimissä, ulkonäöstä huolehtiminenkin on ”ympäristöhygieenistä”.

Uskonnollinen paasto on muutakin kuin vain ruokaan liittyvä muutos. Sen motiivit ovat laajemmat ja syvällisemmät kuin pelkässä dieetissä.

Kristillisen kirkon piirissä paaston perusteet ovat jo Raamatussa. Minulla on tapana palata monien asioiden tarkastelussa ihan alkuun. Ei siis muinaisiin roomalaisiin, vaan - ihan alkuun. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan…” (1. Moos. 1:1).

Raamatun luomiskertomus kertoo, kuinka Jumala loi ihmisen ja asetti hänet/heidät Paratiisiin, ihanaan paikkaan. Siellä Hän antoi ihmiselle tehtävän. Tuo tehtävä oli nauttia kaikista Paratiisin puista ja vallita taivaan linnut ja merten kalat ja kaikki, mitä maan päällä liikkui. Jumala asetti kuitenkin ihmiselle rajan. Koska ihminen ei ole Jumala, hän ei ole rajaton. Niinpä Jumala kielsi syömästä Paratiisin keskellä olevasta puusta. Tässä oli historian ensimmäinen paastosääntö.

Paastolla on monissa eri kulttuureissa ja uskonnoissa valmistauduttu johonkin tärkeään. Uuden testamentin puolella tällaisen paaston esimerkiksi meille annetaan itse Kristus. Hän paastosi erämaassa 40 päivää ennen julkisen toimintansa aloittamista.

Paaston aika on mielenmuutoksen aikaa.

Kirkkovuoden suurin juhla on pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemisen juhla. Sen edellä on pitkähkö paaston aika, jota me ortodoksit kutsumme nimellä Suuri paasto. Tämä on meille tapa valmistautua ottamaan vastaan suurin juhla.

Paaston aikana on syytä tutkia itseään ja pyrkiä löytämään ne asiat, jotka ovat olennaisia ja todella tärkeitä. Epäolennaisia ja vähemmän tärkeitä pannaan pois tieltä. Teemme tilaa paremmalle, teemme suursiivouksen omassa sisimmässämme. Suuren paaston aika on mielenmuutoksen aikaa, se on ”sielun kevät”, jolloin pyrimme uudistumaan ja kasvamaan entistä lähemmäksi Jumalaa ja lähimmäisiämme.

Paastossa voidaan nähdä neljä osa-aluetta:

1. Ruokapaasto, joka tukee muuta kasvamistamme siten, että kun syömme kevyemmin, muu osa meistä herkistyy ja näin ruokapaasto tukee henkistä ja hengellistä kasvuamme.

2. Henkinen paasto, joka liittyy vahvasti ajankäyttöömme. Mihin käytän aikaa? Tämän päivän ihmisen pääoma on aika. Se on monellakin ”kortilla”. Ei ole siis yhdentekevää, mihin aikansa käyttää. Käytä aikasi hyviin ja tärkeisiin asioihin, jotka tukevat kasvuasi kristittynä ja ihmisenä. Vähemmän TV-sarjoja ja enemmän hyviä kirjoja ja lähimmäisen kanssa vietettyä aikaa. Kristus itse sanoo, että ihmistä ei niinkään saastuta se, mikä menee suusta sisään kuin se, mikä tulee suusta ulos. Punnitaan siis myös puhettamme.

3. Hengellinen sisältö on keskeinen uskonnollisessa paastossa. Lisää aikaa rukoukselle ja itsetutkiskelulle. Varaa aikaa yhteisiin jumalanpalveluksiin osallistumiselle. Käy ripittäytymässä. Synnintunnustus on yksi hienoimmista asioista kirkossa. Kun saa luottamuksellisesti keventää sydäntään, on mukavampi kulkea paaston matkaa.

4. Sosiaalinen puoli paastossa syntyy siitä, että kun syömme ja elämme muutenkin yksinkertaisemmin, säästyy aikaa ja rahaa. Tuolla ajalla ja rahalla voimme ilahduttaa lähimmäisiämme. Tällä hetkellä avuntarve on suuri nimenomaan luonnonkatastrofin runtelemassa Japanissa. SPR:n tai Kirkon Ulkomaanavun tai ortodoksisen avustusjärjestön OrtAidin kautta voit antaa oman tukesi apua tarvitseville. Japanissa menehtyneiden ja kärsivien luona ovat myös rukouksemme ja myötätuntomme.

Paasto on nimeltään Suuri paasto. Se viittaa sekä sen kestoon että myös sen merkitykseen. Parhaimmillaan paastosta jää paastonajan loputtuakin elämäämme pysyvästi jotain positiivista, myönteistä kehitystä. Muutaman viikon keskittymisestä saattaa olla loppuiäksi (ja sen jälkeenkin) iloa ja apua.

Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan ortodoksien pappi.

Written by:

Ota yhteyttä