Korunteon perintö siirtyi äidiltä ja isältä pojille

RAASEPORI | Hopeakoruja voi nykyisin muotoilla ja leikata suoraan tietokoneen avulla, mutta Sassin perheyrityksessä luotetaan perinteiseen käsityöhön.

– Meillä tehdään käsin jo pelkästään senkin takia, että se on niin paljon mielekkäämpää, sanoo Kimmo Sassi, toinen Sassi Design -yritystä pyörittävistä veljeksistä.

Veljekset Kimmo ja Kaj Sassi jatkavat äitinsä Leena Sassin ja isänsä Kari Karlssonin aloittamaa työtä hopeakorujen muotoilun ja valmistuksen parissa Fiskarsin ruukissa.

Uusimmissa sarjoissa hopeakoruja on syntynyt korkokengistä, siileistä ja Pikku-Pässistä.

Nimestään huolimatta Pikku-Pässi ei ole eläinhahmo, vaan koruntekijöiden ateljeen ikkunasta näkyvä Fiskarsin ruukin historiasta muistuttava tunnusmerkki, pieni veturi.

Molemmat veljekset valmistavat koruja, mutta erityisesti Kimmo on viime aikoina keskittynyt muotoiluun ja uusien mallien tekemiseen.

Molemmilla veljeksillä ammattitaito on syntynyt työtä tekemällä ja vanhemmilta oppimalla.

Kaj ehti aikoinaan olla viikon verran alan opinnoissa ja todeta, että omassa ateljeessa työskentely on sittenkin paras tapa oppia.

– Käsityön taito syntyy vain tekemällä, tiivistää isä Kari.

Myymälän vitriineissä on perinteisempiä sydämiä ja abstrakteja muotoja.

Nyt Kimmon suunnitelmissa on laajentaa valikoimaa sadalla mallilla vuodessa.

Korujen suunnittelussa Kimmo lähtee liikkeelle valitsemastaan kuvasta, jonka hän hahmottelee piirtäen koruvahan pintaan.

Vahan Kimmo viilaa ja työstää sopivaksi.

– Siinä se suuri juttu juuri on, että ensimmäisen kappaleen muotoilen itse käsin.

Ensimmäisen käsin valmistetun mallikappaleen jälkeen korut tehdään piensarjoina.

– Muuten hinnat kohoaisivat pilviin, toteaa Kaj.

Vahamallista tehdään ensin prototyyppi, jonka avulla korumuotteja saadaan monistettua.

Monta pikkuveturia siirtyy silikoniin ja ikään kuin pienen puun oksille uuniin poltettavaksi.

Yli 800 asteen lämpötilassa vaha sulaa ja palaa hopean alta pois.

– Kun tehdään huipputarkkoja valuja, lämpötilaa on seurattava erittäin tarkasti.

– Hopea on kuitenkin siitä hyvä materiaali, että valun voi tehdä uudelleen. Materiaalia ei mene hukkaan, sanoo Kaj.

– Itse asiassa jatkamme niitä valamisen perinteitä, jotka ovat Fiskarsin ruukissa alkaneet satoja vuosia sitten, täydentää Kimmo.

Kari ja Leena aloittivat korujen tekemisen jo 1980-luvulla Espoossa.

Pohjassa työ jatkui omakotitalon alakerrassa, kunnes vuosituhannen vaihteessa koitti muutto ja oman myymälän perustaminen Fiskarsiin.

– Olemme tehneet nelisenkymmentä yritysmallistoa, lähinnä  suomalaisille isoille yrityksille, kertoo Kaj.

Suomessa koruja valmistavat perheyritykset eivät ole yleinen näky.

Toisin on Keski-Euroopassa.

Sassit vierailivat maaliskuussa Baselissa kello- ja korualan merkittävimmässä messutapahtumassa, jossa monien yritysten nimistä saattoi päätellä taustalla olevasta historiasta.

– Ehkä vanhin kaikista oli italialainen Cielo Venezia 1270, jonka toiminta on nimen mukaisesti alkanut yli 700 vuotta sitten.

Tulevaisuuden toiveissa on kansainvälistyminen ja kotimaassa kasvu vähittäiskauppojen myynnin kautta.

Kansainvälisellä areenalla näkyvillä oli paljon timanttikorujen säihkettä ja kimallusta.

– Tällaisella design hopeakorulla, jota me teemme, on varmasti kysyntää myös kansainvälisesti.

– Meillä on tavoitteena oppia tekemään malleja, jotka ovat huikeita kädentaidon näytteitä. Kuinka kauan se sitten vie, se on arvoitus, mutta sitä tavoitellaan, sanoo Kimmo

Veljeksillä on jälkipolvea jo seitsemän lapsen verran. Toiveissa on, että perheyritys jatkaa vielä sukupolvelta seuraavalle.