Pirkko Ruonala tekee töitä Ystäväkerhon hyväksi ja toivoo nuorten ja vanhojen kohtaavan arjessa

Pirkko Ruonala palkittiin valtakunnallisessa SPR:n Kiitosgaalassa Kuopiossa viime joulukuussa ”sosiaalipuolen promo” -arvonimellä. Muistoksi hän sai huumorimielellä maalatun muotokuvan.

Annukka Vakkuri

Antaessaan saa. Tätä vanhaa sanontaa SPR:n vapaaehtoistyötä vuosikaudet tehnyt Pirkko Ruonala haluaa noudattaa.

– Omaa aikaa antamalla jolle kulle sitä kaipaavalle, voi saada itse jopa enemmän. Vuorovaikutus voi olla hyvin antoisaa kahden ihmisen välillä ja Punaisen ristin Ystäväpalvelu tarjoaa väylän sekä ystävää etsivälle että ystäväksi aikovalle.

Suomen Punainen Risti muisti Ruonalaa viime joulukuussa Kuopiossa järjestetyssä Kiitosgaalassa, jossa nainen sai ”sosiaalipuolen mestaripromo” arvonimen vapaaehtoistoiminnan edistämisestä. Ruonalan lisäksi gaalassa palkittiin kolme muuta vapaaehtoistyöntekijää.

Ruonala on ollut mukana SPR:n toiminnassa vuodesta 1997 lähtien. Hän on siitä saakka toiminut Nummi-Pusulan osaston sihteerinä.

Nainen perusti Pusulaan Karisjärven SPR:n ystäväkerhon ”Päivänsäteet ja menninkäiset” vuonna 2000, jossa toimi vetäjänä 15 vuotta. Ystäväkerhon ideana on löytää yksinäisille vanhuksille seuraa, ystäviä.

– Nyt minulla on aikomus jättää SPR:n sihteerin tehtävät, kun vain jatkaja löytyisi.

Lohjan Pusulassa asuva Ruonala on saanut erilaisia näkökulmia vanhuuteen matkatessaan maailmalla edesmenneen miehensä työn perässä.

– Lapsemme olivat 5- ja 3,5-vuotiaita, kun asuimme Nigeriassa kolmen vuoden ajan 1970-luvun lopulla mieheni ollessa siellä työkomennuksella. Sen jälkeen lähdimme Libyaan vielä kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Aloin odottaa kolmatta lastamme Nigeriassa, vaikka meillä ei ollut suunnitelmissa hankkia silloin lisää lapsia.

Tähän Ruonala on keksinyt syyn pilke silmäkulmassa.

– No, vieraillessamme erään perheen luona, jonka suvun matriarkka ihmetteli heidän kulttuurista käsin nähtynä vähäistä lapsilukuamme, lapsiluku on siellä suoraan verrannollinen vaurauteen. Tämä isoäiti varmaan noitui minut, Ruonala sanoo nauraen.

– Afrikassa vanhempien ihmisten kunnioittaminen on aivan eri tasolla kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Kunnioitus vanhuutta kohtaan on suurta. Suvun vanhinta tervehditään esimerkiksi aina ensimmäisenä, kun meillä se tuppaa olemaan, että lapset ovat huomion keskipiste vierailun alusta loppuun.

Ruonala toivookin, että nuoret löytäisivät vanhempien ihmisten luo arjessa.

–  Suomessa elämme melko erillämme eivätkä kaikki lapset edes tunne isovanhempiaan kovin hyvin tai sitten isovanhemmat ovat jo menehtyneet. Se on sääli, sillä juuri eletyn elämän kokemus on suuri rikkaus, jota ei voi hankkia kirjoista.

– Vanhemmat kaipaavat lähelleen nuoria ja nuoret oppivat paljon elämästä vain olemalla lähellä vanhoja. Moni pieni arjen pulma saattaa avautua vain viettämällä aikaa yhdessä, kuten esimerkiksi miten mustikka lähtee vaatteista.

– Tietysti on muistettava molemminpuolinen kunnioitus eikä pelkkä ikä tuo aina automaattisesti tullessaan viisautta.

Pusulalainen Ruonala suosittelee ystävätoimintaa kaikille, jotka haluavat antaa aikaa hetken toiselle ihmiselle ja tutustua häneen.

– Pienellä panoksella voi antaa paljon hyvää eteenpäin. Tapaamiset voi sopia oman aikataulun mukaan eikä niiden takia tarvitse kenenkään uupua. Toki sovituista tapaamisista täytyy pitää kiinni. Tärkeintä on aito halu kohdata lähimmäinen.

Pirkko Ruonala

Syntynyt Viinijärvellä Pohjois-Karjalassa 1948.

Asuu Lohjan Pusulassa, perheeseen kuuluvat kolme aikuista lasta ja kihlattu Timo.

Toiminut SPR:n Pusulan osaston sihteerinä vuodesta 1997 lähtien, jolloin kävi SPR:n peruskurssin.

Järjestänyt useita ystäväkursseja, kouluttanut vapaaehtoisia ja perustanut Karisjärven ystäväkerhon vuonna 2000.

Palkittiin SPR:n valtakunnallisessa vapaaehtoistoiminnan Kiitosgaalassa Kuopiossa joulukuussa 2016, sai arvonimen ”Sosiaalipuolen mestaripromo”.

Koulutukseltaan perushoitaja, työskenteli eläkeikään saakka Pusulan vanhainkodissa.

Vapaaehtoiseksi ystäväksi voi ilmoittautua lähettämällä sähköpostia pirkko.ruonala@kolumbus.fi.

Written by:

Annukka Vakkuri

Ota yhteyttä