Omakuva kirkastuu valokuvan kautta

RAASEPORI | Karjaalla asuva Katja Kuorinki-Väänänen on ammatiltaan sekä sairaanhoitaja että valokuvaaja.

Ammatit yhdistyvät, kun kuvaa käyttää terapiamuotona.

– Olen innostunut omakuvasta ja sen prosessoinnista. Teen kehoon liittyvää lopputyötä ja käsittelen sitä, mitä itsessäni hyväksyn tai en hyväksy. Se on aika raadollista.

Kuvaajan oman kodin seinillä olevat kuvat ovat kaukana raadollisista. Samoin Katjan pitämässä valokuvablogissa kuvien tunnelma on rauhallinen, idyllinen ja romanttinen.

Karjaalla Katjalla on oman kodin yhteydessä toimiva studio Adeleide.

Kymmenen vuoden aikana on tullut kuvattua erityisesti muotokuvia ja hääkuvia, viime aikoina erityisesti lapsikuvia.

Taidekuvissa Katja on mieltynyt erityisesti niin sanottuihin high key -kuviin, joiden lopputuloksena on syntynyt vaaleita, tunnelmaltaan hieman salaperäisiä kuvia.

– Jotenkin ne vain tulevat tänne päähän, mitä haluaa toteuttaa.

Kuorinki-Väänänen kuvailee itseään levottomaksi sieluksi.

Saamelaiseen tunturivaeltajasukuun syntyneelle jatkuva muutos on luonnollinen osa elämää.

Tie Lapista Karjaalle on kulkenut Norjan ja Venäjän kautta.

Ura alkoi kymmenen vuotta sitten, kun vastavalmistunut sairaanhoitaja lähti perheineen töihin Norjaan, osti digikameran ja liittyi paikalliseen kameraseuraan.

Norjassa syntyi ensimmäinen studiossa otettu taidekuva, kuva pienestä mietteliäästä kiharatukkaisesta ballerinatytöstä.

Narvikin kameraseuran miehet kyselivät kuvien tarkkoja teknisiä yksityiskohtia, mutta Katja kertoo työskentelevän enemmän intuitiolla ja näppituntumalla, eikä valotusluvut ja aukot painu mieleen.

Syventyminen kuvaan jatkui Pietarissa, jonne perhe siirtyi miehen työn perässä.

Katja oli kahden vuoden ajan kotiäitinä ja sai yksityisopetusta valokuvakoulussa ja keskittyi potrettikuvaukseen.

– Pietarissa oppi arvostamaan sitä, että hienojen kuvien kuvaamiseen ei tarvita maailman hienoimpia välineitä.

Filmejä kehitettiin tulipalon jäljiltä savunkatkuisessa pimiössä ja digikamera oli harvinaisuus.

– He ovat upeita kuvaajia. Tyylin erottaa länsimaisesta kuvaamisesta, ihailee Katja.

Pietarin ajalta juontuu myös Katjan blogin nimi: Ekaterinan ajatukset.

– Se oli todistukseen kirjoitettu nimeni, Katja on heille lempinimi.

Nimeen liittyvät mielleyhtymät sopivat hyvin Katjan kuviin, joista voi aistia vanhanaikaista tolstoilaista henkeä.

Valokuvaterapiaan liittyvät kuvausprojektit ovat oma lukunsa.

– Valokuvaterapian asioista olen myös tehnyt isäni kanssa pienen kuvaprojektin, kun hän joutui vakavaan leikkaukseen.

– Kuvasin häntä sairaalassa sekä kotiin pääsyn jälkeen. Se oli isälle tosi merkittävä juttu, että sai nähdä kuvia ja nähdä paranemisprosessia kuvien kautta.

Valokuvaterapiassa voidaan ottaa esimerkiksi itse kuvia teeman mukaan ja terapeutti voi antaa kuvaustehtäviä tai voidaan esimerkiksi tarkastella perhealbumikuvia.

– Voi olla, että jollain perhekuvia ei ole ollenkaan. Silloin niitä voidaan rakentaa uudelleen.

Valokuvaterapian opinnot Turun yliopistossa ovat loppusuoralla.

– Olen lähtenyt opintoihin väärin päin, kun en ole vielä terapeutti. Se on vielä edessä.

Katja käyttää valokuvaterapiaa jo nyt työssään Tammiharjun sairaalassa Tammisaaressa.

Karjaalle kolmelapsinen perhe on asettunut hyvin, vaikka alkuperäiset unelmat paikkakunnalla elämisen tyylistä eivät olekaan toteutuneet.

Perhe valitsi asuinpaikakseen Raaseporin ja Karjaan siksi, että lapset saisivat jatkaa vieraan kielen harjoitusta.

– Muutimme tänne, jotta lapset voisivat mennä ruotsinkieliseen päivähoitoon ja kouluun. Sitä ei kuitenkaan Raaseporissa sallittu. Se oli harmillista.

Perheenäiti olisi jo valmis vielä jatkamaan reissaamista maailmalla, mutta yläkouluun siirtyvä esikoinen on vahvasti paikoillaan pysymisen kannalla.

Kesäksi Katja pääsee taas liikkeelle; hän lähtee Norjaan sairaanhoitajan töihin.