Voimisteluvalmentaja Miia Nenonen: lasten valmentamista katsotaan nykyään eri kannalta kuin aiemmin.

Lohjalaiselle liikuttajalle annettavan Väiskin Maljan sai tänä vuonna Voimisteluklubi Lohjan perustajajäsen Miia Nenonen.

Annukka Vakkuri

Palkittu lohjalainen liikuttaja Miia Nenosen suosikkiteline voimisteluvalmennuksessa on nojapuut.

– Nojapuut ovat haastavat ja tuovat sopivasti harjoitteluun myös hieman pelon tuntua, kun kieppuessasi väistät ala-aisaa, Voimisteluklubi Lohjan perustajajäsen Nenonen naurahtaa.

Nainen palkittiin hiljattain pitkäaikaisesta kasvatustyöstään liikunnan parissa Väiskin Malja-tunnustuksella.

Vuonna 2008 voimisteluklubia Lohjalle perustamassa ollut Nenonen on toiminut pitkään ja aktiivisesti klubin ja seuratoiminnan kehittämisen parissa.

Sitoutunut kasvatustyö liikunnan parissa on kehittänyt lajia ja sen harrastajia ja nykyään seurassa harjoittelee 711 jäsentä 60 eri ryhmässä.

Nenonen kiinnostui jumppailusta jo viiden vanhana, jolloin perhe asui Turussa.

Jumppailu muuttui vuosien ja taitojen edetessä kunnianhimoisemmaksi ja Nenonen aloitti voimistelun kilparyhmissä 8-vuotiaana.

Hän pääsi myös Voimisteluliiton valmennusryhmään, mutta loukattuaan jalkansa teini-iässä, syntyi ajatus jatkaa rakasta harrastustaan valmentamisen puolella.

– Siihen aikaan 1980-luvun lopulla valmennuksessa oli hieman erilainen näkökulma kuin tänä päivänä; homma oli hyvin kurinalaista ja lapselta odotettiin paljon.

– Nämä sopivat tietyissä määrin lajiin nykyäänkin, mutta mukaan on onneksi tullut lapsilähtöinen ajattelu, jossa pyritään huomioimaan jokaisen lapsen omat vahvuudet ja yksilölliset ominaisuudet. Samat liikkeet ja temput eivät välttämättä sovi kaikille.

Voimistelusta valmentamisen puolelle 15-vuotiaana siirtynyt nainen taipuu yhä spagaattiin.

Notkeutta on vaatinut myös klubin ja seuratoiminnan kehittäminen ja voimistelun valmentaminen — pikkulapsiperheen arjen ohella.

– Mieheni on asunut reilun vuoden Norjassa, jonne me muutimme lasten kanssa perässä tänä syksynä, Nenonen kertoo viitaten Lillehammerin Liigajoukkueen kakkosvalmentajana työskentelevään puolisoonsa Toni Nenoseen.

Perheen paluu Suomeen ja Lohjalle on Nenosen mukaan todennäköistä, mutta ei vielä tänä, jos seuraavanakaan vuonna, ajankohtaista.

– Esikoinen Sisu aloitti kolmannen luokan ja kuopus Niki esikoulun Lillehammerissa. Muutto vaati aika paljon järjestelyjä, yhden vuoden takia sitä ei ole järkevää tehdä, Norjassa urheiluvälineyrityksessä asiakaspalvelutyössä työskentelevä ja paikallisessa urheiluseurassa valmentava Nenonen selvittää.

Rohkea päätös ulkomaille muutosta on muun muassa laajentanut perheen verkostoja ja tuonut pojille uusia kavereita.

Haasteita luonnollisesti tuo jo pelkästään vieras kieli. Sitä opetellaan pikku hiljaa.

– Norjassa koulunkäynti erottuu suomalaisesta koulusta muun muassa siten, että luokkakoot ovat suurempia. Sisun luokalla on 60 oppilasta, mutta myös kolme opettajaa. Koulussa ollaan paljon ulkona, joka onkin ymmärrettävää ja näkyy ainakin pojan vaatteissa, nainen hymähtää.

Nenosella tuntuu olevan rauhallisen realistinen tapa lähestyä haasteita, liittyivät ne sitten valmentamiseen, työhön ja elämään ylipäänsä:

– Temppuja täytyy opetella joskus satoja ellei tuhansia kertoja. Yrityksen ja erehdyksen kautta niitä sitten opitaan. Sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat hyviä ominaisuuksia muutenkin elämässä.

Miia Nenonen

Syntynyt Turussa vuonna 1978.

Perusti Voimisteluklubi Lohjan vuonna 2008 yhdessä Erja Räikkösen, Minna Hannulan, Niina Vuorelan, Annami Laukkasen ja Tiina Nymanin kanssa.

Asuu Norjan Lillehammerissa puolisonsa Toni Nenosen kanssa. Parilla on kaksi poikaa, Sisu, 8, ja Niki, 5, Nenonen.

Koulutukseltaan matkailurestonomi ja ammattivalmentaja.

Marraskuussa Miia Nenosta muistettiin Väiskin Malja-tunnustuksella.

Voimisteluklubi Lohjassa toimii 60 eri ryhmää, jäseniä on yli 700. Nykyään myös akrobatiavoimistelussa on mahdollista kilpailla.

Written by:

Annukka Vakkuri

Ota yhteyttä