Aamun valopilkkuja

Vaikka kellot on taas veivattu kohti kesää, tuntuvat aamut minusta silti toivottoman pimeiltä.

Ainakin itseltäni vaatii ihan toisenmoista ponnistusta kuin kesällä, että pääsen edes petistä ylös. Jo pelkkä pukeutuminen kysyy rutosti enemmän energiaa kuin kevyisiin kesätamineisiin sujahtaminen. Muut aamutoimet ovatkin sitten verrattavissa jo kamppailulajeihin.

Mutta kun viimein saan kulautettua mukillisen mustaa kahvia, alkaa tahmainen pääkoppani osoittaa ensimmäisiä elonmerkkejä. Myös muisti palautuu pätkittäin. Ja ellei se ala palautua, Okko-kissa pitää kyllä äänekkään huolen siitä, että muistan tärkeimmän tehtäväni: Olla kissojeni palvelija.

Kun katit on palveltu, alan kompuroida kohti työhuonetta. Päivästä riippuen siellä odottavat erilaiset roolit, esimerkiksi pakinoitsija, pensseliheiluttaja tai jooganopettaja. Yksi yhteinen piirre kaikille rooleille on silti se, että yritän välittää valopilkkuja ihmisten arkeen – kunhan vain ensin itse niitä hoksaan. Ja siinäpä sitä haastetta usein onkin.

Onneksi maailma on täynnä lamppuja, joista voi aina lainata valoa.

Yksi kotimaisten valopilkkujen ykkösiä on Positiivarien Ajatusten aamiainen. Sen voi kuka tahansa tilata ilmaiseksi sähköpostiinsa osoitteesta www.ajatustenaamiainen.fi.

Maanantaiaamun riemuksi löysin vilpittömän aamurukouksen. En voinut muuta kuin ratketa nauramaan:

"Tämä päivä on mennyt toistaiseksi hyvin. En ole juorunnut, en menettänyt malttiani, en ollut ahne, häijy, itsekäs, tyytymätön, enkä koppava. Mutta kohta aion nousta vuoteesta, ja sitten tarvitsenkin kovasti apua. Aamen."

Myös tiistain hieman erilainen evästys innosti minua:

"Kyky on se, mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää sen mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin sen teet." (Lou Holtz)

Jaa-a, paljonkohan tulee kuitenkin tehtyä asioita, joihin ei ole pätkääkään motivoitunut? Mutta jos asenne on oikea, muuttuu tekeminenkin lopulta oikeaksi.

Minulla on myös valopilkkuarkisto. Käyn pöyhimässä sitä, jos päivä uhkaa synkistyä. Esimerkiksi eräänä päivänä olin vähällä joutua napit vastakkain tutun henkilön kanssa. Silloin arkistoitu viisaus vinkkasi:

"Jos puhut kauniisti ja olet ystävällinen, voit vetää vaikka norsua perässäsi, hiuskarvaan sidottuna." No, tuosta hiuskarvasta en kyllä menisi takuuseen, mutta muuten tämä persialaisen sananlaskun asenne on hyvinkin käyttökelpoinen – ainakin jos sosiaaliset taidot tuppaavat ontumaan.

Olen huomannut, että aamuni valoisuus riippuu pitkälti siitä, millä mieltäni ruokin. Olen toki onnekas, että voin usein aloittaa päiväni omassa kotitoimistossani. Niinpä voin valita mahdollisimman tarkoin, mitä luen, katson ja kuuntelen.

Mutta ei se mahdotonta ole muuallakaan. Jos ympärillä on hirveä hulina, eikä läsnäoloani kaivata, voin kuunnella kannettavaa mp3-soitinta tai tunkea korviini tulpat. Joten älkää ystävät hyvät ihmetelkö, jos kävelen kadulla ohi teitä tunnistamatta, vain onnellisen hölmönä hymyillen.

Jos taas läsnäoloani tarvitaan, yritän pysyä tyynenä – tai ainakin olla reagoimatta negatiivisesti. Ja sehän se vasta varsinainen taitolaji onkin! Varmaan senkin joskus oppii, kun aina sinnikkäästi yrittää uudelleen.

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.

Written by:

Heli Ilaskari

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun