Hallitus helisemässä

Kataisen ja Urpilaisen kuuden puolueen hallituksen ensimmäinen vuosi vetää viimeisiään. Parivaljakolle on vaikea antaa vielä työstään edes välitodistusta, koska monet vaikeimmat ja hankalimmat asiat ovat pahasti kesken. Melkein kaikki. Yleisesti voi kuitenkin arvioida, että huonomminkin alku olisi voinut mennä.

Hallituksen kyky ja taito yhteistyöhön mitataan tosissaan vasta tulevan vuoden aikana. Jo lähikuukausina se joutuu tekemään joukon tosi hankalia päätöksiä.

Valtion paha velkakierre olisi katkaistava. Menot ja tulot olisi saatava edes jonkinlaiseen tasapainoon lähivuosina. Hallitus joutuu kevään mittaan ratkaisuissaan koville, on helisemässä. Katainen ja Urpilainen ovat tässä avainasemassa. Se on kahden kauppa. Muilla neljällä hallituspuolueella ei ole nokan koputtamista, jos isot löytävät toisensa.

Hallituksen on pakko leikata valtion menoja ja korottaa veroja. Muuten Suomi ei veloistaan kunnialla selviä. Alkavanakin vuonna velkaa joudutaan ottamaan seitsemän miljardia euroa. Sen verran valtion menot ovat budjetissa  tuloja suuremmat.

Jotenkin tuo velkakuoppa on täytettävä. Jos ei kokonaan, niin ainakin osaksi. Muita nopeasti vaikuttavia  keinoa ei ole kuin nuo leikkaukset ja verot.

Pahinta on, että samankokoinen, 7-8 miljardin velkakierre jatkuu ainakin vielä pari seuraavaa vuotta.

Pääministeri ja valtiovarainministeri pitävät vielä suunsa tiukasti supussa kun heiltä kysytään, mistä leikataan ja mitä veroja korotetaan jo päätettyjen lisäksi. Ehkä se on poliittista viisautta, en tiedä.

Mutta arveluja ja huhuja tulevista talousratkaisuista se ei ole estänyt. Päinvastoin, asiantuntijat esittävät jo täyttä päätä omia ennustuksiaan. Ja rahamaailmaa pyörittävät markkinavoimat odottavat sormi liipasimella Suomen ratkaisuja.

Hallituksen tuskaa lisää tieto, että maan talous ajautuu väistämättä ensi vuoden aikana taantumaan. Vielä viime kesänä laskettiin, että talouskasvu olisi ensi vuonna pari prosenttia. Se kanssa olisi tultu juuri ja juuri toimeen.

Nyt uusimmat laskelmat päätyvät vajaaseen puoleen prosenttiin. Siinä on suuri ero. Pääsyynä on EU:n ja euron kriisi sekä huonosti vetävä vienti.  Onneksi kukaan ei sentään ennusta lamaa. Se olisi kohtalokas hallitukselle ja koko maalle.

Mitä veroja nostetaan, mitä kuluja leikataan?  Siinä ne Kataisen ja Urpilaisen päällimmäiset päänsäryt. Yksinkertaisin olisi arvonlisäveron nostaminen parilla prosenttiyksiköllä eli 25 prosenttiin.

Yksinkertainen, mutta poliittisesti erittäin vaikea ratkaisu. Kokoomus esitti jo viime kevään hallitusneuvotteluissa alvin korotusta. Demarit vastustivat sitä henkeen ja vereen. Katainen antoi silloin periksi. Muuten nykyistä hallitusta ei olisi saatu kasaan. Se olisi myös todennäköisesti tarkoittanut, että Kataisesta ei olisi tullut pääministeriä. Sitä riskiä hän ei ottanut.

Nyt tilanne on toinen. Saattaa hyvinkin olla, että demarit suostuvat pieneen korotukseen. Mutta eivät ilmaiseksi, jotakin he vaativat ja saavat vastineeksi. Kumpikin vierastaa palkkaveron yleistä kiristämistä. Niinpä arvonlisävero nousee. Ehkä jokin muukin.

Menojen leikkaaminen on hallitukselle verotustakin vaikeampi ongelma. Sehän tarkoittaa auttamatta julkisten palvelujen supistamista. Siihen ei yksikään puolue helpolla lähde.

Hallituksen  almanakkaan on isolla kirjoitettu: kuntavaalit 28. lokakuuta 2012! Sulkeissa lukee: älä leikkaa peruspalveluja.

Kaamos on taittumassa, päivä pitenee pikkuhiljaa. Pieni lohtu kaiken maailman myllerrysten ja kriisien keskellä. 

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.