Mitä tehdä taloudelle?

Presidenttiehdokkailta kysellään kantaa euroon, mutta ei siihen mitä meidän taikka hallituksemme taikka liikemiesten pitäisi tehdä, jotta menisi paremmin.

Presidentti ei tosin johda talouspolitiikkaa, mutta kun sitä ei ole muillakaan, hänen kuuluisi esittää ehdotuksia ja kiteyttää omia ja muilta kuultuja ajatuksia. Jos ei voi johtaa, voi johdatella, ja se on yleensä jopa tuloksellisempaa. Mutta ehdokkaat puhuvat mieluummin eurosta. Tai abstraktilla tasolla arvoista.

Epäreiluudelle allerginen Arhinmäki Helsingistä ei ole sanonut mitään asuntopulasta, asumisen tolkuttomista hinnoista pääkaupunkiseudulla.

Ehkä hän ei voi, koska kuuluu kunnallistasolla niihin poliitikkoihin, joiden toimesta on pahennettu vuokra-asuntopulaa muun muassa ostamalla suuret määrät asuntoja, jotka annetaan markkinatasoa alemmin vuokrin erilaisille pakolaisille ja ”pakolaisille”, samalla kun arvotaan 65 kaupungin asuntoa 24 000 hakijalle jotka eivät kuulu erikoisryhmiin.

Kun rakentaminen on ahneiden grynderien varassa ja tarjonta alhaalla, meillä on valtakunnan tärkein talousalue siinä jamassa, että työllä elävillä ei ole mahdollisuutta kuluttaa, ja pääkaupungin kunnallisveropohja rapautuu. Sillä on valtakunnallista merkitystä. Siitä ei puhuta.

Kauppalehdessä arvuuteltiin seitsemältä viisaalta ekonomistilta, mitä pitäisi tehdä, että lama ei pahenisi ja mitä he uskovat tehtävän. Mitä pitäisi nopeasti päättää.

Jutun otsikkona oli, että ”Ekonomistit pelkäävät puolivillaisia ratkaisuja”. He antoivat puolivillaisia vastauksia enimmäkseen puppusanageneraattorista ja konditionaalissa.

Puolivillainen on hauska sana vanhasta maailmasta. Mooses kielsi Israelin tuotevastuulaissa sekoittamasta villaa ja pellavaa, koska kasvi- ja eläinperäisen kuidun sotkeminen on epäkosher eli teologisesti saastaista.

Lain rikkominen kostautuu käytännössä: hiostaa kuin villa, mutta vettyy kuin pellava ja kestää huonosti. Villaan ei kannata sekoittaa mitään. Pellavaa voi sekoittaa puuvillaan ja silkkiin ja hyvin toimii. Tekokuituja ei kannata käyttää ollenkaan. Tämä on fyysinen fakta.

Seitsemän viisasta toivoi uskottavia päätöksiä. Kaipa uskottavakin on jotakin, jos luotettavaa ei ole. Talous ja suhdanteet ovat tietenkin paljossa psykologiaa, mutta systeemisiäkin syy-seuraussuhteita on olemassa. Niistä ei kuitenkaan paljon keskustella.

Viisaat ennustavat, että aitoja päätöksiä ei tehdä kuin pakon edessä ja silloinkin kompromisseina, joissa vältetään systeemisiä vaikutuksia ja tyydytään jatkamaan veronkorotuksia ja leikkauksia.

Ainoa konkreetti ehdotus, jonka he tekivät, oli että hallituksen on pidennettävä työuria. Miten niitä pidennetään aluista, jos nuoret eivät saa oikeita työpaikkoja? Miten niitä pidennetään lopusta, jos vanhat eivät kelpaa kellekään eivätkä lopulta jaksa tai viitsi vaikka putoaisivat kurjuuteen?

Ja ennen kaikkea miten helvetissä niitä pidennetään keskeltä, kuten jo aivan vakavissaan vaaditaan?

Hölmöläisetkään eivät peittoa ruvenneet keskeltä pidentämään vaan leikkasivat toisesta päästä palan ja ompelivat toiseen. Peitto lyheni sauman verran, ei kahden. Tarkoittaako se, että hukkakoulutuksesta voisi luopua? Ei, lomat otetaan pois. Jo vain näillä keinoilla dynamiikka kasvaa, motivaatio nousee ja tulee iloiset ajat.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kouluttaja.