Turbulenssia hallinnossa

Kirjailija Pekka Hiltunen (Vilpittömästi sinun) lomaili äskettäin Filippiineillä. Siellä joulukuun ensimmäinen viikko on omistettu virkamiehille tarkoituksena luoda näille arvostusta. Viikko on perustettu 90-luvulla ja sitä vietetään koko maassa. Ohjelmaan kuuluu usein jumalanpalvelus, kilpailuja ja kulkueita.

Riemastuttava ajatus! Vaikka tuskin se paljoakaan huvittaisi suomalaisia virkamiehiä, joita viimeiset kymmenen vuotta on riepoteltu niin, että se tuntuu jo kiusaamiselta. Ensin vain säästettiin, leikattiin juustohöylällä vähän sieltä ja täältä, sitten aloitettiin alueellistaminen ja tuottavuusohjelma, aluehallinnon uudelleenorganisointi, alettiin ulkoistaa ja kilpailuttaa.

Valtion ja kuntien sanotaan aina toteuttaneen humaanimpaa henkilöstöpolitiikkaa kuin yksityinen sektori. ”Henkilöstö on avainasemassa” ja ”Valtion henkilöstö tekee oivallista työtä ja on osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että Suomen julkinen sektori on arvioitu korkealle useissa kansainvälisissä kilpailukykyarvioinneissa”, lausutaan valtiovarainministeriön nettisivuilla.

Kunkin viraston ja virkamiehen vastuulla on toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Virkamiehen käsikirjassa ”Arvot ja etiikka” on suomalaisen virkamiehen lahjomattomuus todettu yhdeksi tärkeimmistä arvoista.

Nykyään myös valtio voi irtisanoa. Ensin virkamies yritetään sijoittaa vastaavaan työhön ja omalle työssäkäyntialueelle. Tämä on kirjattu lakiin nykyisten alueellistamistoimien vuoksi.

Alueellistaminen alkoi 2000-luvun alussa. Aluepolitiikankaan nimissä ei yksityisiä yrityksiä voida siirtää maakuntiin, joten siirretään sitten valtion laitoksia. Tavoitteena on siirtää 4 000–8 000 työpaikkaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Siirtymishaluja on harvalla ja perusteena on useimmiten perheellisyys; puoliso jäisi todennäköisesti työttömäksi ja lasten pitäisi sopeutua uuteen kouluun. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Niinpä siirtopaikkakunnalla on pitänyt palkata ja kouluttaa uutta henkilökuntaa samalla kun muuttoon suostumattomille on pitänyt osoittaa uusi työ tai heidät on irtisanottu.

Esimerkiksi Poliisin tietohallintokeskus siirrettiin Rovaniemelle 2006. Lähes koko henkilökunta vaihtui. Puolet uuden Maaseutukeskuksen henkilökunnasta kieltäytyi muuttamasta Seinäjoelle. Vastustus on ollut kovaa Kuopioon siirrettävien Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto) ja Fimean (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) tapauksissa. Fimean siirrolle on annettu lisäaikaa vuoteen 2018.

Alueellistamisen tuloksia ei ole seurattu kunnolla. Moniko on siirtynyt työnsä perässä ja montako sijoitettu uudelleen? Tiedetään, että valtion toimintamenot ja matkustaminen ovat lisääntyneet. Kalleinta varmaan on vuosikausien kaksoismiehitys.

Myös tuottavuusohjelma kuritti valtion henkilöstöä. Henkilökuntaa ei saanut lisätä, vaikka tehtävät olisivat kasvaneet. Konsultteihin kyllä riitti rahaa satoja tuhansia euroja.

Ohjelman tuloksia arvioitaessa todettiin viideksi parhaaksi keinoksi: lisätään toimia, joiden avulla henkilöstötarve pienenee. Ulkoistetaan tai yhtiöitetään toimintoja. Pyritään vähentämään palvelutarvetta. Vähennetään henkilökuntaa sieltä, missä tinkimisvaraa on. Ja paras viimeiseksi: vähennetään henkilökuntaa, koska henkilökuntaa pitää vähentää! Väki vähentyikin 5 600:lla vuosina 2005–10 niin, että palvelutaso heikkeni. Ohjelma lopetettiin ja perustettiin uudella nimellä tämän vuoden alusta.

Valtion aluehallintoa on murjottu pitkään: kihlakuntauudistus, hätäkeskusuudistus, poliisipiirien supistaminen, ely-keskusten perustaminen jne.

Uusin muutos on jo vireillä; ministeriöiden yhdistäminen yhdeksi virastoksi Ruotsin malliin. Välillä tarvittaisiin työrauhaa, pieni breikki työpaikoille.

Kirjoittaja on harrastajakirjoittaja Karjalohjalta.