Ilmiöitä

Pekka- ja Paavo-ilmiö. Tuo käsite muotoutui mielessäni sunnuntai-iltana, kun kuuntelin ääntenlaskennan jännittäväksi käynyttä etenemistä.

Sauli Niinistön ykkössija ensimmäisellä kierroksella oli odotettu. Mutta yllätyin, että Pekka Haavisto ja Paavo Väyrynen kirivät niin hyviin tuloksiin, ja vieläpä niin tiukan tasaväkisinä.

En mielelläni kirjoita poliitikoista, sillä vierastan puoluepolitiikkaa. Mutta ehkä presidenttiehdokkaat ovat enemmän henkilöitä kuin puolueensa edustajia. Ja sekä Pekka että Paavo kiinnostavat minua erityisesti ilmiöinä.

Myöskin ystäväni ja tuttavani ovat etupäässä epäpoliittista väkeä. Tai ainakin olen pitänyt heitä sellaisina. Siksi tuntuikin hieman hämmentävältä, kun monesta kuoriutui innokkaita Pekka-faneja viimeisen parin viikon aikana. Tosin osa tunnusti olevansa Saulin, Evan ja muidenkin kannattajia.

Merkittävää nostetta Pekka-ilmiölle on antanut sosiaalinen media. Pekka Haaviston kampanja-sivulla facebookissa oli maanantaiaamuna yli 55 500 tykkäämistä ja lisää ropsahteli sekunnin parin välein. Hän oli jo silloin ohittanut Sauli Niinistön.

Olin liki 17 vuotta sitten tilaisuudessa, jossa Pekka Haavisto puhui tuoreena ympäristöministerinä. Silloin hänestä jäi jotenkin väritön, hajuton ja mauton mielikuva. Ehkä siitäkin syystä Pekkaa puffaava, liki hurmoksellisia piirteitä saanut kansanliike nyt äkkiseltään yllätti.

Haavistolla on kuitenkin monia keskeisen tärkeitä avuja presidentiksi: On vankkaa ulko- ja turvallisuuspoliittista osaamista, johtamis- ja rauhanvälittäjän taitoja sekä erinomainen esiintymiskyky.

Myös hänen puolisonsa vaikuttaa viehättävältä. Sitä vain aprikoin, että jos Pekka valitaan presidentiksi, voivat jotkut valtiovierailut jäädä väliin. Sillä surullista kyllä, maailmassa on yhä lukuisia maita, joissa samaa sukupuolta olevien liitto on rikos, josta voi seurata jopa kuolemanrangaistus.

Entäpä sitten ilmiö nimeltä Paavo Väyrynen?

Menin parikymmentä vuotta sitten ihan silkkaa uteliaisuuttani naapurissa pidettyyn tupailtaan, jossa Paavo esiintyi. Se auttoi ymmärtämään hänen suosiotaan. Jos olisin tavannut hänet tietämättä mitään hänen poliittisesta taustaan, olisin kokenut hänet heti kuin vanhaksi, hyväksi kaveriksi. Aivan vastaavan vaikutelman sain muuten Timo Soinista, kun osuimme vuosi sitten samalle kahvipannulle, liki tyhjään kahvilaan.

Paavolla on lisäksi yksi lyömätön ominaisuus. Hän on kuin korkki, joka pongahtaa aina pintaan, vaikka millä löisi. Lisäksi hänellä on ällistyttävän luja usko omaan itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Ja juuri ne ovat menestyjän ominaisuuksia.

Myös Sauli Niinistö on omanlaisensa ilmiö. Häntä en ole koskaan kohdannut kasvokkain. Olen silti melko varma, että "Sale" tuskin vaikuttaisi heti vanhalta hyvältä kaverilta, kuten Väyrynen ja Soini. Median kautta Saulista välittyy kuivahkon asiallinen, mielistelemätön, ja ehkä jonkinlaisen yrmeän yksinäisen suden vaikutelma.

Niinistön arvomaailmasta en ole kovin varma, mutta itse hän on nimennyt tärkeimmäksi arvoksi epäitsekkyyden. Kurjan taloustilanteen syyksi hän näkee itsekkyyden ja ahneuden. Ei hassummin sanottu.

Loppupeleissä toisistaan ottaa mittaa kaksi pätevää ja hienosti käyttäytyvää herrasmiestä. Toivottavasti myös kannattajat ottavat heistä mallia, eikä ainakaan ylilyönneistä synny omaa uutta ilmiötään.

Kirjoittaja on läntisen Uudenmaan takamailla asuva kirjailija.