Näpit irti gallupeista

Olisihan tämä pitänyt arvata. Presidenttiehdokkaat alkoivat ensimmäisen kierroksen kirivaiheessa vaatia gallupien kieltämistä. Puolueet ja yksittäiset poliitikot ovat meillä jo parinkymmenen vuoden ajan ottaneet mielipidemittaukset aina vaalien alla  hampaisiinsa. Tämä uusin yritys ei siksi ole mitenkään yllättävä.

Eräässä tentissä ehdokkailta kysyttiin, pitäisikö gallupit kieltää parilta viimeiseltä viikolta. Niiden tekeminen ja julkaiseminen. Olin hämmästynyt, kun ainakin Niinistö, Haavisto, Biaudet ja Arhinmäki selvästi kannattivat rajoituksia.

Väyrynen ei tainnut olla ihan samassa rivissä, mutta muistutti, että mittaukset antavat aivan väärän kuvan hänen kannatuksestaan. Eivät antaneet ainakaan viimeisellä viikolla. Hän oli Haaviston kanssa niissä tasaprosenteissa. Lipponen oli tuohtunut siitä, että hänet oli jossakin vaalitentissä istutettu gallup-järjestyksessä häntäpäähän.

On pelkästään hyvä, että mielipidemittauksista ja niiden mahdollisista vaikutuksista äänestäjiin puhutaan. Ovathan ne nykyisin näkyvä ja keskeinen osa mitä vaalia tahansa. Varsinkin tätä presidentinvaalia. Sehän on puhdas henkilövaali, jos mikä.

Mutta, että ne pitäisi oikein lailla  kieltää. Ei onnistu!

En olisi uskonut, että ehdokkaat kieltoa vakavalla naamalla esittävät. Suomi on demokraattinen maa, jossa on laaja sananvapaus. Sitä ei pidä poliittisessa tunnekuohussa ja häviön pelossa yrittää rajoittaa. Rajansa kaikella.

Tiedotusvälineiden velvollisuus on kertoa miten äänestäjät vaalien alla puolueisiin ja ehdokkaisiin suhtautuvat. Ilman gallupeja eläisimme pelkkien huhujen, kuulopuheiden ja arvailujen varassa.

Kunnolla tehdyt ja oikein tulkitut mielipidemittaukset antavat rehellistä tietoa vaalikentiltä. Niitä eivät puolue- ja  kampanjatoimistot pääse mieleisikseen leipomaan eivätkä parhain päin kääntämään.    

Väitetään, että mielipidemittaukset vaikuttavat äänestyspäätöksiin. Siten, että äänestäjät haluaisivat hypätä todennäköisen voittajan vankkuriin. Äänestäisivät gallup-suosikkia.

Näin varmasti onkin. Mutta kärryihin loikkaajia ei ole läheskään niin paljon kuin mittauksia vastustavat poliitikot ja presidenttiehdokkaat hädissään luulevat.

Käsiini osui yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkosen kirjoitus gallupien vaikutuksesta vaaleissa. Hänen mukaansa monet tutkimukset kertovat, että vain 6-7 prosenttia äänestäjistä ottaa ne päätöksissään huomioon. Tietenkin tuokin määrä saattaa tiukassa vaalissa jotain ratkaista. Mittausten vaikutusta vaalien tuloksiin ei pidä kuitenkaan liioitella.

Yksi tärkeä kohta tässä gallup-väännössä on jäänyt vähälle. Ne lisäävät ihmisten mielenkiintoa politiikkaan. Suomalaisista joka neljäs sanoo näin.Tämäkin on tutkittua tietoa.  

Gallupit vaativat medialta paljon. Pelkkien prosenttien kertominen ei riitä. Pitää näyttää mitä on kysytty, keiltä ja koska. Virhemarginaalia ja laskentatapaa unohtamatta. Näinhän vastuullinen media tekeekin.

Otsikot ovat joskus ongelmallisia. Muutaman prosentin kymmenesosan perusteella ei saisi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tiedän vanhasta muistista, että otsikoiden on oltava lyhyitä ja nasevia. Niistä ei pidä hermostua, vaan lukea rauhassa koko juttu.

Jos Suomessa olisi nyt parin viikon gallup-kielto, mittaukset tehtäisiin ja julkaistaisiin jossakin naapurimaassa. Me saisimme vain mutkan kautta tietää Niinistön ja Haaviston viime hetken kannatusprosentit. Kammottava ajatus.

Poliitikot, näpit irti gallupeista! Niitä tehdään ja julkaistaan tälläkin viikolla, tahdotte tai ette.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa.