Presidentti Niinistö

Sauli Väinämö Niinistön, 63, kuuden vuoden mittainen matka kohti  Linnaa on nyt ohi. Hän pääsi perille. Niinistöstä tuli  Suomen tasavallan 12. presidentti. Vuonna 2006 hän hävisi täpärästi Tarja Haloselle. Nyt hän voitti Pekka Haaviston murskaprosentein. Hän sai äänestäjiltä ennätysvahvan tuen.

Pitkin vaalikampanjaa on esitetty arvioita siitä, koska Niinistö päätti ryhtyä ehdokkaaksi tämän vuoden presidentinvaaliin. Hän ilmoitti siitä vasta viime kesänä. Tuskin olen pahasti hakoteillä arvellessani, että ajatus syntyi heti täpärän Halos-häviön jälkeen.

Hän oli näiden kahden vaalin välivuodet koko ajan suurena gallup-suosikkina. Eiköhän juuri tämä kannustanut häntä yrittämään vielä toisen kerran.

Niinistön jatkuva pysyminen mittausten kärjessä on sinänsä harvinaista. Gallupeissa on totuttu, että ehdokkaat nousevat ja laskevat hyvinkin lyhyessä ajassa. Tänään huipulla, huomenna pohjalla. Niinistön kohdalle ei tällaista aaltoliikettä osunut kertaakaan.

Suomi saa Niinistöstä jämäkän, itsenäisen ja itsepäisenkin presidentin. Hän ei tyydy arvojohtajan rooliin, vaan haluaa olla myös poliittinen johtaja. Niinistö ei suostu seuraamaan passiivisena sivusta mitä meillä ja muualla tapahtuu. Hän tulee ottamaan kantaa ja haluaa vaikuttaa asioiden kulkuun. On vaikea kuvitella, että Niinistö olisi presidenttinä käytökseltään kovin erilainen kuin vaikkapa eduskunnan puhemiehenä.

Jo sunnuntaina vaalin ratkettua hänestä huokui vahva halu olla aktiivinen toimija ja vaikuttaja. Ei pelkkä kulissi. Siinä koetellaan uuden, presidentin valtaa supistavan perustuslain rajoja.

Sisäpolitiikka ja EU-kuviot kuuluvat sen mukaan  hallitukselle ja ulkopolitiikan johtaminen presidentille. En usko, että Niinistö tyytyy tähän työnjakoon. Hän hakee presidenttinä itselleen isompaa roolia, laajempaa työkenttää.

Sauli Niinistöllä on hyvät mahdollisuudet nousta jo lyhyessä ajassa koko kansan presidentiksi. Varsinkin, jos hän täyttää vaalilupauksensa. Niistä olivat päällimmäisinä sosiaalisen tasa-arvon parantaminen, lasten ja nuoren syrjäytymiseen puuttuminen ja suvaitsevaisuuden lisääminen.

Vaali-iltana hän jo lupasi asettaa työryhmän selvittämään miten yhteiskunnan huono-osaisimpien asemaa voitaisiin kohentaa. Perustuslain tiukat tulkitsijat tulevat varmaan jo lähipäivinä paheksumaan tätä Niinistön hanketta. Korostavat, että nämä asiat kuuluvat hallitukselle, ei presidentille. Mikään laki ei estä presidenttiä tekemästä aloitteita tärkeiksi kokemistaan asioista. Puhumalla tai vaikkapa työryhmiä perustamalla. Tai jatkamalla Halosen ideoimaa Presidentti-foorumia. Siitä vaan!

Niinistö kertoi vaalitaistelun aikana haluavansa järjestää presidenttinä Mäntyniemen iltakouluja. Niissä  hän ja hallitus keskustelisivat vapaamuotoisesti ja epävirallisesti ajankohtaisista asioista. Tätäkin hanketta on moitittu. Sitäkin on pidetty tunkeutumisena hallituksen tontille. Haluanpa nähdä sen pääministerin, joka kieltäytyy presidentin iltakoulukutsusta. Haluan nähdä myös miten presidentti Niinistö ja pääministeri Katainen tulevat keskenään toimeen. He ovat ottaneet aika ajoin tiukasti yhteen maan talouden hoidosta. Mestari ja oppipoika vastakkain.

Niinistö nousi eduskuntaan vuoden 1987 vaalissa. Puoluetoveri Ilkka Kanerva luonnehti silloin Niinistöä tyypilliseksi yhden kauden kansanedustajaksi. Ei mennyt ennustus ihan kohdalleen.

Pekka Haavisto hoiti kampanjansa hienosti. Hän selvisi  presidentinvaalista puhtain paperein. Haavisto jää kasvamaan korkoa seuraavaksi kuudeksi vuodeksi

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Ylen politiikan toimittaja, joka aloitti uransa Länsi-Uusimaassa..