Sanoista tekoihin ja äkkiä

Uusi presidenttimme aikoo ottaa ykkösasiakseen nuorten syrjäytymisen torjumisen. Hän on luvannut perustaa työryhmän selvittämään asiaa ja keksimään ratkaisuja. Myös Tukikummit ry:n puheenjohtajana hän on luvannut jatkaa. Säätiö tekee työtä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Suomessa on noin 50 000 syrjäytynyttä nuorta, joista 32 500 on sellaisia, jotka eivät ole töissä, työttöminä työnhakijoina, opiskelemassa, armeijassa eivätkä edes eläkkeellä. Nuorten syrjäytyneisyyttä on tutkinut Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta (HS 2.2.).

Syrjäytynyt henkilö ei osallistu täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin. Syrjäytyminen voi alkaa esimerkiksi jo koulussa kiusaamisesta tai elämän muutosvaiheissa, koulun, työ- tai parisuhteen päättyessä. Se voi alkaa koulutuspaikan puuttumisesta tai opintojen keskeytyessä. Syrjäytymistä pahentaa alkoholisoituminen, mielenterveysongelmat, huumeiden käyttö. Pahimmassa tapauksessa syrjäytynyt on kaikin tavoin huono-osainen, ja jos kavereita on, ne ovat toisia syrjäytyneitä.

Yksi tärkeimmistä syistä on työelämän ulkopuolisuus eli työttömyys ja erityisesti pitkäaikais¬työttömyys. Parikymmentä vuotta sitten oli vielä tarjolla pelkän peruskoulun käyneille 800 000 työpaikkaa, nyt vain 340 000. Niissä ei kysytä koulutusta eikä ammattitaitoa, ja niistä käydään kaikkein kovin kisa. Jotta pärjäisi paremmin, pitäisi olla ammatti- tai korkea-asteen koulutus suoritettuna. Korkeakouluopintoja edellyttävien työpaikkojenkin määrä on kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Koulutuksellisen ulkopuolisuuden syntyyn vaikuttaa myös vanhempien heikko koulutustaso ja kyky opastaa nuortaan. Se, että nuorella on perhe, ja vaikka vain yksi vanhempi, torjuu syrjäytymistä. Oma-aloitteisuus ja asiakkaaksi hakeutuminen ovat tärkeitä nekin. Muissa pohjoismaissa nuorilla on subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen.

Kannattaisi käydä koulut nuorena. Opiskelun uudelleen aloittaminen on iso juttu myöhemmällä iällä. Sitä, että äskeisten presidentinvaaliehdokkaiden joukossa oli kaksikin opintonsa kesken jättänyttä, ei kannata ottaa esimerkiksi. Hyväpalkkaisia virkoja ei politiikankaan piiristä löydy kovin monelle.

Maahanmuuttajista tulee helposti syrjäytyneitä, sosiaalisesti ulkopuolisia. Taloudellista ulkopuoli¬suutta synnyttää tulojen pienuus, köyhyys. Oikeudellinen ulkopuolisuus tarkoittaa tietämättömyyttä omista oikeuksista ja velvollisuuksista ja siitä, mistä apua voi saada.

HS:ssa oli äskettäin lifestyle-juttu nuorukaisesta, joka eleli kotona, ei opiskellut eikä ollut työ¬elämässä. Hän teki vähän vapaaehtoistöitä ja hoiti mummoaan. Hänen tulonsa olivat noin 700 euroa kuukaudessa ja hän sanoi sen riittävän, oli tyytyväinen elämäänsä. Siltikään ei vastikkeeton kansalaispalkka ole oikein. Ällistyttävää kehitystä on myös, ettei vaimona oloa oikein arvosteta, mutta sosiaalitukien varassa eläminen on OK.

Syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytynyt nuori ei ole tuottava jäsen yhteiskunnassa vaan kuluttaa palveluja, erilaisia sosiaalitukia, terveydenhuoltoa, jopa poliisia ja vankeinhoitoa. Yhden syrjäytyneen nuoren elinaikanaan aiheuttamien ylimääräisten sosiaalikustannukset arvioidaan nousevan jo yli miljoonaan euroon.

Syrjäytymistä on jo tutkittu ja monia keinoja kokeiltu. Mm. sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään viisi hanketta. Niinistön kaavailema uusi työryhmä voi jättää selvitykset sikseen ja ryhtyä suoraan miettimään uusia keinoja syrjäytymisen estämiseksi.’

Kirjoittaja on harrastajakirjoittaja Karjalohjalta.